SUKLAATAIVAS

Talviloma takana ja arki alkaa!

Kun loma on mukava, niin on niiiiiiin ihana palata myös kotiin.

Ehkä kuitenkin paluu töihin olisi oikeampi termi...

Perheen kanssa tuli vietettyä mukava viikko ilman erityistä aikataulua.

Ilman, että piti tehdä jotain tai joku olisi erityisesti odottanut keneltäkään mitään suorituksia. 

Ihanaa yhdessäoloa!
Eikä myöskäään paineitä käydä joka paikassa ja nähdä kaikki tarjolla olevat nähtävyydet.
Parasta taisi olla kävellä rantakatua kilometri toisen jälkeen,
ihmisvilinässä, erilaisia kansalaisuuksia ja persoonallisuuksia laidasta toiseen,
kukaan ei tunne, kenellekään ei ole väliä olenko paikalla vai en!

Minä en sairasta flunssaa edes joka vuosi, mutta lomilla teen tietenkin poikkeuksia!
Ensin pientä kuumetta ja nuhaa.  Sitten perään oksennustautia.
Kipeänä olin, tulin ja palasin reissulta, muttei se kyllä lomaa pilannut.

Huomasin oman ajatteluni positiivisuuden tässä asiassa ja onnittelen siitä itseäni!

Kerron myöhemmin mukavampia asioista lomastamme ja
kauniista vuoristoseudusta, ihanasta valkoisesta Mijas-kylästä 

Andalusian alueella Etelä -Espanjassa).

MUTTA NYT ENSIN ON SAATAVA

NÄMÄ HERKUT POIS PÄIVÄJÄRJESTYKSESTÄ!

 

Ihanan kävelykadun varrella Malagassa oli niin iso, 

siisti ja houkutteleva karkkikauppa että!

Pojan kanssa teimme molemmat rasiallisen ostoja -siis vain yhden!!!

Rasia oli kooltaan 10x10x10cm ja siihen mahtui pa l j o n makeisia.

Niitä nyt ei ole,

eikä niitä nyt kaivata enää!

Ne on pois ja poistettu ajatuksista,
delete, hävitetty, bestroyed, terminated, undone, förstörd...

Nyt ei muuta kuin kohti kevättä.

Ajatuksissa elää terveellisemmin ja voida paremmin.

Kevätauringon voimaa ja innostusta odottaen!

VOIMIA 

KAIKILLE!

ENKELEITÄ  -ONKO HEITÄ?

Ruokatilamme ikkunoiden välissä 

pienellä hyllyllä, rentona ja 

uskoakseni hyvinkin onnellisena

makoilee enkeli.

Enkeli on asunut kodissamme ainakin 10 vuotta.

Edellisessä kodissamme se jo oleili, eri hyllyllä kylläkin.

Enkelimme vuorosanat ovat: 

N A U T I   &   R A U H O I T U,

se sanoo niin hyvin hiljaa, mutta varmasti sanoo! Joka päivä!

Katso sen rentouttavaa olemusta...

Tällä enkelillä on tehtävä: rauhoittaa huoneessa olijat.
Se taitaa siinä onnistuakin ?

(Enkelin pitkä iän salaisuus on, 

että olen kiinnittänyt sen hyllyyn karhuntarralla.)

Enkelin alla seisoo poika, jonka myöskin olen hankkinut samoihin aikoihin.

Näitä kahta yhdistää rauhallinen, pysähtynyt olotila ja

R A U H A.

Olen saanut paljon palautetta blogistani, mutta heistä ei juuri kukaan ole 

kuitenkaan kirjautunut lukijakseni.

Rohkeasti vaan kokeilemaan kirjautumista.

ENSIMMÄINEN BLOGITUNNUSTUKSENI

Kiitos tunnustuksesta Minnukalle Ripaus Kardemummaa -blogista!

En vielä oikein osaa näitä blogin tapoja, mutta mukavalta tuntuu!

Kiitos sinulle Minnukka!

Tämän tunnustuksen tarkoituksena on saada huomiota  suhteellisen uusille blogeille, joilla on alle 200 lukijaa.   Tässä säännöt: 1.Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka sinulle tunnustuksen antoi.. 2, Valitse viisi (5) blogia (alle 200 lukijaa) ja kerro heille jättämällä konmmentin heidän logiinsa. 3. Toivo, että ihmiset, joille jätit tunnustuksen antavat sen eteenpäin.  

Minä annan tunnukseni seuraaville blogeille: Hunajaa ja maitoa,  Sisustusterapiaa,
White and black JA Ainutlaatuinen

Kohti pidempiä valoisampia päiviä !

Jhn

PARTYT ja PARMESAANIKEKSIT

(Sovitaanko niin että päivän puheenaihe, painonpudotus, ei kuulu tähän kirjoitukseen!

Jätän rasvaprosentit heti näin aluksi unholaan, koska se ei millään istu tähän tarinaan!)

Onpas aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut, on ollut kaikenlaista haipakkaa! 

On ollut juhlia ja vieraita, arkea ja touhuamista, lepäämistä ja lataamista!

Siinäpä se aika vierähti, aiheita kirjoituksiin olisi nyt vaikka kuinka paljon.

Pyhien aikana tuli kokeiltua monenlaisia uusia reseptejä.

Tähän juustoiseen parmesaanikekseihin tutustuin joitakin viikkoja sitten
entisen työkaverini ja naapurini syntymäpäivillä. Kuohuviinin kanssa, nam!
Alkuperäinen resepti on Alkon pienesta viinioppaasta.

 Mukavaa suolaista naposteltavaa mukaviin hetkiin.

Ainekset: 200 g parmesaania raastettuna. 1 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta,100 g huoneenlämpöistä voita, 2 kananmuna,(seesamin- tai unikonsiemeniä).

Sekoita juusto, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää joukkoon voi ja muna, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi tai pyörittele kekoja uunipellille pieniksi keoiksi Jätä väleihin tilaa, jotta keksit mahtuvat sulamaan. Ripottele haltessasi päälle seesamin- tai unikonsiemeniä.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes saaneet hieman kauniin värin. (Alkon Etikettiklubin Pieni viiniopas lehtisestä 11/2012).
(Minä peittelin piparit kelmulla ja laitoin jääkaappiin ennen tarjoilua -rapeus katosi.-älä siis tee niin!)

Juhlissa tapasimme vanhoja tuttuja ja tutustuimme uusiin ihmisiin. 

Siitähän on ainekset elämän huippuhetkiin ! 

Nappailin muutamia kuvia illan aikana. Kaunista ja kodikasta!

Kiitos vielä Annelle ja Sakkelle mukavista juhlista, 

hyvästä ruuasta ja seurasta.

JOULUN TUNNELMIA

 Joulun tunnelmaa illan pimetessä.

Illat ovat tummia, kuvat ovat tummia, mutta tunnelmallisia:)

 Viritin joulutähden alle tämän mystisen laudan, josta pidän kovasti:
se löytyi talomme remonttissa oviaukkoa siirtäessä yläkarmin alta...

mikähän se lie ollut ja mitä tekstit tarkoittavat? 

Kirjoitus on ilmeisesti hiilellä tehty tai ainakin siinä tahrii itsensä.

 Löysimme tänä vuonna hienon joulukuusen.

Se on mieheni mielestä aivan juoppo! 

Toistakymmentä litraa juonut vettä jo muutamassa päivässä.  

Viitaten viherkasvieni ikään, on kuusen kastaminen meidän perheessä 

100% varmuudella oltava jonkun muun kuin minun vastuullani.
Muuten ensi viikolla joulukuusemme jättää sisälle kaikki neulasensa.

Vanha pellavaliina on saanut toisen elämän,

se kelpaa vielä peittämään ruman joulukuusenjalan.

Missä on joulun perinteinen punainen väri?

Pieni ripaus löytyy eteisestä, vähän verhosta ja yksi tyyny.

Ja kaikki muu punainen jäikin tänä vuonna vinttiin.

Tämä riittää!

Nautitaan vielä joitakin päiviä joulun tunnelmista.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Jhn

JUHLIEN JÄLKEEN

 

Konepesu kielletty! No sepä ei minua haittaa.  

Kun meillä istutaan iltaa ystävien kanssa ja syödään hyvin,

käsin tiskaus sen jälkeen ei tuota minulle ongelmia. 

Rautapäiset ottimet eivät pidä tiskikoneesta, ja kuohuviinilasit 

todennäköisesti eivät puhdistuisi kunnolla, jos kestäisivätkään?

Aamunhetki yksin, muut nukkuvat, kaupunkikin nukkuu vielä.

Illan keskustelujen pohdiskelua, hiljaisuutta, kiireettömyyttä.

Astioiden  kuivaamista käsin.

Tästä tulikin mieleen asia, jota minulta kysyttiin jokin aika sitten: keräiletkö sinä jotain?

Piti oikein miettiä...no ainakin keittiöpyyhkeitä.  

Tai enhän minä niitä keräile, mutta ostoskassistani löytyy aina pellava- tai puuvillapyyhkeitä.  

Pyyhepinot ovat minun heikkouteni 

(kirjoittelen ja kuvaan niitä joskus myöhemmin). 

Tällä hetkellä  käytössä on pino, jossa on valkoista, mustaa ja pellavanväriä.  

Ehkä ensi viikonlopuksi otan käyttööni punasävyisen pyyhepinon?

 Kun vielä sytytän tulet, niin aamun hetki on täydellinen.

Nyt tämä kyllä kuullostaa haaveelta, koska huomenna sunnuntaina on työpäivä,

eikä tänään ole ystäviä vieraina. Ei onneksi tarvitse kovin aikaisin herätä:)

 Kaunis Suomen siniristilippu

Yksi tärkeä asia oli unontua Itsenäisyyspäivätraditiostamme.

Se on ehdottomasti poikamme 3-vuotiaana tekemä lippunauha.

Se otetaan esille joka vuosi.

 Voiko kauniimpaa olla?!

HERKKUHETKIÄ YSTÄVIEN KANSSA

Vietimme kahden ystäväperheen kanssa itsenäisyyspäivää.

Alkupalaksi meille loihdittiin etanoita valkosipuli-yrttikastikkella.

Ennakkoluulot karisivat niiltäkin, joille etanat olivat ensituttavuus.

Siis niin maukasta!  

Ja kokonaiselämys oli täydellinen kauniin kattauksen, kynttilöiden, 

kiireettömyyden ja loistavan seuran vuoksi.

Fondue-ruokaa saa todella harvoin, ja haasteelliseksi sen teki kun syöjiä oli 10.

Jarno ja Tiia kulinaristikonkareina olivat valmistautuneet kahdella fondue-padalla eli ei hätää.

Nautaa, sikaa, sieniä, maissia, suolakurkkua, paprikaa, kapriksia... herkkuja kypsennettiin 

haarukkatikuissa lihaliemessa. Ja kaiken lisäksi lihaliemi oli itse tehtyä, yli 10 tuntia keitetty!
Ja huomaa tarjoiluastiat -kaikki tietenkin Suomalaista Aaltoa.

Illan keskusteluissa aina huomaamme pohtivamme Suomen kieltä.

Teimme sen jälleen ja sehän sopii hyvin itsenäisyyspäivänä: vaasin ja ruukun ero piti selittää miehille, 

vieteri ja vaijeri piti tarkentaa naisille, valokeila vai valokiila...

 

Ruoan hieman laskeuduttua koimme uuden elämyksen siirtyessämme pihasaunaan.

Oli satanut lunta. Saunan täydellinen tunnelma: musta-valkoinen, mutta lämmin. 

Kertalämmitteisen saunan mustat seinät ja lauteet, sinkkivadit ja 

juuri oikealla tavalla tehdy lauteet, liuskekivilattia. 

Aito vanhanajan tunnelma, mutta silti niin moderni.  

Kuvaustaitoni ei osannut tallentaa niitä -koettakaa vaan kuvitella!

 Me naiset nautimme saunakamarin tunnelmasta ja miehet lilluivat paljussa! 

Lumihangessa pyörimässä kävi useitakin uroita.

Suklaaputous! 

Siis miten ollaan eletty ilman:)

Turhamainen, mutta niin ihanaa yhteistä puuhaa ja mitä herkkua.

Kaloreista viis, söimmehän me pääosin hedelmää.

Oman osuuteni hoidin takuulla. Tänään olikin nälkä vasta iltapäivällä viideltä.

Näiden kolmen perheen kohtaamisesta on erikoista se, että perheiden nuoriso haluaa olla aina mukana, vaikka ikäistäänkin seuraa heillä olisi. Me vanhemmat olemme siitä niin onnellisia.

 Illan hovimestarille Aleksille kiitos narikkapalveluista ja erityisesti alkupalojen leipätarjoilusta.

Ja vierailija -Julialle pikaista paranemista!

Tässä kodissa jo sisääntulo vakuuttaa!

Kiitos kokonaiselämyksellisestä illasta

kaikkien meidän vierailijoiden puolesta!