04 kesäkuuta 2013

PENKKIHULLUUTTA

Kuukausi on vierähtänyt edellisestä päivityksestä, nyt vihdoin täällä!
Kevät on niin ihanaa aikaa, kiirettä pitää että ehtii nähdä luonnon muutokset.
Joka päivä tapahtuu niin paljon, puiden lehdetkin tulivat tänä vuonna yhdessä yössä.

Edellisestä Pälkäne-vierailusta sain monta kommenttia -siis live,
 muttei kukaan kommentoi blogiini.
Olisivat kovasti tervetulleita teidän kommentit!


Miten minä PENKKIHULLU-ihminen 
olen näin kauan voinut olla jakamatta 
tätä suurta rakkauttani?
Mikähän penkeissä minua miellyttää?
Uskoisin, että niiden karuus ja monikäyttöisyys.


Päässäni oli kauan pyörinyt yksi haavekuva:
löylyjen välillä saunan terassin penkeillä  istuskelu.
Kun saimme saunan valmiiksi oli asialle siis tehtävä jotain.
Kuvastot ja kirpparit tuli koluttua, ei mitään!

Iso kasa jätepuunpaloja sen sijaa lojui rakennustyömaalla. 
Katselin niitä aikani ja rohkenin toteuttaa haaveeni: minä ryhdyn itse tekemään.
Pukkijalkapenkkejä syntyi silloin 3 saunan terassille ja ne ovat olleet kovassa käytössä.


Olin joskus leikilläni sanonut, että sitten kun täytä 50 vuotta 
niin ostakaa minulle puun työstöön työkaluja.
Unelmani toteutui jo ennen, sain äitienpäivälahjaksi (!)
perheen miehiltä hienon  Dewalt-merkkisen katkaisusirkkelin.
Se on muuten keltainen:)

Sillä on tullut tehtyä penkki jos toinenkin.
Muutama lahjaksikin.

Tämän alla olevan laituripenkin tein kerran kun mieheni oli iltavuorossa.
Ylpeänä lähetin kuvan ja viestin noin klo 22 "minä tein sen"!
Vuoden kuluttua penkki sai tummanharmaan pinnan ja 
nyt se on täydellinen -minulle siis!


Jos ei se tästä jutusta välity, niin kerrottava on että olen penkeistä ylpeä!
Penkki on lisäksi niin monikäyttöinen: siinä voi myös maata, 
toisaalta se on samalla istuin ja pöytä.


 Saunaan sisälle tein myös penkin, pesupenkin.
Se on ollut kovassa käytössä ja yllättäin ohennetulla Vinhalla
vedetty pinta on kestänyt kohtalaisen hyvin.


Mitä seuraavaksi?
No tämän alkukesän juttu on tehdä näille  kuudelle tuolille ns "sohvapöytä".
Valkoiset jalat jo odottavat valmiina, leveämpiä kansilautoja haikailen.

Olenko minä nyt "penkkiurheilija?"
Vai mitä se termi tarkoittikaan?


MEIDÄN PERHEEN PENKKIELÄMÄ
 alkoi jo vuonna 2004,
kun etsimme mökille ruokapöydän ympärille istuimia. 
Mikään ei miellyttänyt.
Kirjakaupasta bongasin kirjan, jossa oli kuva ja teko-ohje (kylläkin virheellinen) 
"kalavale"-lenkistä. Tein ne mieheni kanssa yhdessä.

Penkeille etsittiin monta vuotta pöytää, kunnen hoksasin että 
"suurennuskoneeseen" penkki ja siinä se nyt on. 
Lukuisia herkullisia hetkiä on vietetty ystävien kanssa tämän pöydän ympärillä.
Kuva siis vuodelta 2004 ja tänä vuonna onneksi löysin sinisen puunsuojaaine-purkin.  
Hionta ja uudelleen värjäys antoivat penkeille vielä muutaman lisävuoden.
Tumman harmaaksi niitä haikailin, mutta siniseksi ne jäivät.
Ehkä seuraavat penkit ovat sitten harmaat tai mustat...



Mukavaa alkukesää kaikille ja
runsasta mansikka-aikaa!

Jhn