Talvinen tervehdys pitkästä pitkästä aikaa!
Onpas tosiaan mennyt pitkä tovi viime kirjoituksesta.
Onpas tosiaan mennyt pitkä tovi viime kirjoituksesta.
Jostain kumman syystä,
olen nostanut julkaistavien aiheiden rimaani liian korkealle,
olen nostanut julkaistavien aiheiden rimaani liian korkealle,
enkä ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi aihetta,
mikä olisi mielestäni sen ylittänyt.
Ulkona on vihdoinkin talventuntua, lunta maassa ja pakkasta.
Siitä huolimatta aiheeni ei koske talvea, ei tänään loppuvaa joulunaikaa.
Tämän juttu tehdään "yleisön pyynnöstä":
Siitä huolimatta aiheeni ei koske talvea, ei tänään loppuvaa joulunaikaa.
Tämän juttu tehdään "yleisön pyynnöstä":
Marraskuun neljäs oli jännittävä päivä.
Pari viikkoa ennen sitä meillä kotona vierailivat
Jutuntekopäivänä aurinko paistoi,
pidin ansaitun vapaapäivän pitkästä aikaa,
juttelimme mukavia, hieman herkuttelimmekin.
Riikan ja Suvin aikaansaannos julkaistiin siis
4.11.2015 Kotiliesi-lehdessä.
Olen saanut siitä monta miellyttävää kommenttia
ja lisäpyyntö kuvien julkaisemiseksi täällä.
Kaikki eivät ole lehteä nähneet.
Tämä yllä oleva kuva on ehdoton suosikkini.
Valokuvaaja Suvi ei kauaa kameraansa asetellut
ja sai tallennettua näin huiman tunnelman:
Auringon paiste ja rentoutunut emäntä!
Tämän lipaston tuunaamisesta
kerroinkin jo täällä blogissani vuonna 2012 täällä.
Tämä musta lipasto ja iso kello
on yksi omista suosikeistani kotonamme.
Keittiö- ja ruokatilasta kun siirtyy eteiseen kääntää katseensa,
näkee talon toiseen päähän saakka.
Ovet eivät suinkaan olleet näillä kohdin
kun tämän talon ostimme.
Vuonna 1908 rakennetussa talossamme oli alunperin
alakerrassa kaksi asuntoa, ja kuvan ensimmäisellä oviaukolla
on nämä asunnot aikanaa yhdistetty.
Toimistomme lipaston ylle
kehystime talon rakennuslupaan liittyvät
pohja- ja julkisivupiirustuksen.
Valkoisia kaakelimuureja talossamme on neljä.
Tämä on niistä kaikkein koristeellisin.
Kahdessa muurissa poltamme puita,
kahdessa lämmittävät 70-luvun sähkövastukset
uusituilla termostaateilla.
Kirjastoksi kutsumamme perähuoneen seinällä
vartioi kipsinen sarvikuono.
Mieheni kysyi minulta, olenko tosissani, kun toin sen meille.
Ja olinhan minä.
Pidin itse kovasti Suvin ottamista kuvista.
Ja miten vaivattomasti se kävikään!
Mukavia talvisia päiviä toivotellen.
Joka päivä kohti valoisampia päiviä.
Minä kevätihmisenä odotan jo niin kevättä!
Nähdään!
Jhn