Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnelma. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste tunnelma. Näytä kaikki tekstit

13 tammikuuta 2016

KOTILIESI KOTONAMME

Talvinen tervehdys pitkästä pitkästä aikaa!

Onpas tosiaan mennyt pitkä tovi viime kirjoituksesta.
Jostain kumman syystä, 
olen nostanut julkaistavien aiheiden rimaani liian korkealle, 
enkä ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi aihetta,
mikä olisi mielestäni sen ylittänyt.


Ulkona on vihdoinkin talventuntua, lunta maassa ja pakkasta.
Siitä huolimatta aiheeni ei koske talvea, ei tänään loppuvaa joulunaikaa.

Tämän juttu tehdään "yleisön pyynnöstä":


Marraskuun neljäs oli jännittävä päivä.
Pari viikkoa ennen sitä meillä kotona vierailivat
toimittaja Riikka Kauvosaari sekä valokuvaaja Suvi Elo.



Jutuntekopäivänä aurinko paistoi, 
pidin ansaitun vapaapäivän pitkästä aikaa,
juttelimme mukavia, hieman herkuttelimmekin.
Riikan ja Suvin aikaansaannos julkaistiin siis 
4.11.2015 Kotiliesi-lehdessä.

Olen saanut siitä monta miellyttävää kommenttia
ja lisäpyyntö kuvien julkaisemiseksi täällä.
Kaikki eivät ole lehteä nähneet.


Tämä yllä oleva kuva on ehdoton suosikkini.
Valokuvaaja Suvi ei kauaa kameraansa asetellut 
ja sai tallennettua näin huiman tunnelman:
Auringon paiste ja rentoutunut emäntä!


Tämän lipaston tuunaamisesta 
kerroinkin jo täällä blogissani vuonna 2012 täällä.


Tämä musta lipasto ja iso kello 
on yksi omista suosikeistani kotonamme.


Keittiö- ja ruokatilasta kun siirtyy eteiseen kääntää katseensa, 
näkee talon toiseen päähän saakka.
Ovet eivät suinkaan olleet näillä kohdin 
kun tämän talon ostimme.

Vuonna 1908 rakennetussa talossamme oli alunperin 
alakerrassa kaksi asuntoa, ja kuvan ensimmäisellä oviaukolla 
on nämä asunnot aikanaa yhdistetty.



Toimistomme lipaston ylle
kehystime talon rakennuslupaan liittyvät 
pohja- ja julkisivupiirustuksen.


Valkoisia kaakelimuureja talossamme on neljä.
Tämä on niistä kaikkein koristeellisin.

Kahdessa muurissa poltamme puita, 
kahdessa lämmittävät 70-luvun sähkövastukset 
uusituilla termostaateilla.


Kirjastoksi kutsumamme perähuoneen seinällä
vartioi kipsinen sarvikuono.
Mieheni kysyi minulta, olenko tosissani, kun toin sen meille.
Ja olinhan minä. 



Pidin itse kovasti Suvin ottamista kuvista.  
Ja miten vaivattomasti se kävikään!


Mukavia talvisia päiviä toivotellen.
Joka päivä kohti valoisampia päiviä.

Minä kevätihmisenä odotan jo niin kevättä!

Nähdään!
Jhn















25 joulukuuta 2014

Joulusaunamatkalla

Nro 51: 23.12.2014


Luonnon tekemä jouluyllätys
odotti mökin kuistin aidan yli kurkistavassa
vanhassa omenapuussa.

Kaiken lisäksi omenat olivat 
aivan sämänvärisiä kuin mökki ja vierashuone.


Eilen satanut lumi on tehtyt taidettaan.


Kasautunut lumi on niin kaunista.



Muuten en voi itseäni juuri kutsua talvi-ihmiseksi.


En pidä kylmästä, en kerrospukeutumisesta,
pipot kutittavat, pelkään kaatumista.


Mutta visualistina rakastan talvea!

Mukavia joulunpyhiä
ja rentouttavia onnenhetkiä!

jhn

01 tammikuuta 2014

YHDEN YÖN JUTTU

Yhdessä yössä
kalenteriin vaihtuu uusi numerosarja.
Oliko viime yössä jotain muuta taikaa? Olihan siinä!
Tärkeiden ystävien kotona vierailu, mukava ilta ystävien kanssa.


Sisälle astuessa ei voinut välttyä kauniin tunnelman pysähdyttävästä tehosta.
Katseet ja ajatukset pysähtyivät tervehdysten ja halausten lomassa
eteisen kauniiseen juhlatunnelmaan. Kameraa jo hapuillen:
Tämä on tallennettava!



Lasipurkit valoineen ja pieni kuusi - tyylikkäästi ilman koristeita.


Tähtikynttilät oli talon emännän Maaritin työkaverin tuunaamat,
ne olivat kuin tilaustyönä tehty tähän tilaan.


 Tarttuvana tautina olen levittänyt tähän taloon spraymaalaamisen vimman.
Ripaus mustaa lipaston vetimissä ja
vanha kullanvärinen kruunun runko nyt
maalattuna mattamustaksi.



Palataan kuitenkin hetkeksi vielä ulos.

Pimeällä en valitettavasti saanut kuvattua heidän kaunista ja hoidettua pihaansa;
kuusiaitaa, polkuja, kivetyksiä, istutuksia ja kaikki niin hoidettuja!

Illan aikana saimme Tiialta vahvan mielipiteen ja hyvän selityksen siitä,
miten pääovi tulisi sijoittaa talossa.
Tässä se on paikassaan, kutsuvana.


Kauniista kokonaisuudesta pitää nyt bongata esiin penkki ja numerokyltti.
"Kukas se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse"-osio on tässä,
sillä olen Maaritille opettanut tuon penkin teon 
eräänä sateisena, mutta mukavana juhannuspäivänä.
Hän on siitä vähintään yhtä ylpeä kuin minä omistani!


 Maailmassa on vain kaksi taloa, jossa on samanlainen numerokyltti.
Toinen on tässä ja toinen meillä.
Se on samaisella "blondin puutyö- ja tuunauskursseilla" tehty
 ...että satummekin molemmat asumaan kolmosessa.

Naisena otankin esille vain nämä pikku nyanssit, mutta 
mainitsematta ei voi jäädä kuitenkaan se, 
että Teppo-isännän tekoinen talo tarvitaan kaikkeen tähän!
Harvinaista, sillä talon rakentaminen aloitettiin aikanaan
kaatamalla rakennuspuut metsästä
...ja siitä se sitten lähti.


Tänään ei kuitenkaan rakennettu, paitsi hyvää tunnelmaa!


Tämän talon keittiö oli tosiaankin ollut auki
ainakin edelliset 24 tuntia, sen todisti tarjoilu:

Alkupalaksi saimme 
Serranon salaattia:
(jääsalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, tomaatteja, 
kapriksia, maa-artikonasydämiä, vaaleaa balsamicoa, 
mustaapippuria, serrano -kinkkua ja tietenkin itse tehtyjä krutonkeja).


Leipä loistavan ulkonäkönsä, maun ja rapean kuoren lisäksi 
oli isännän ylpeys. Itse tehty Yhden Yön Juttu -leipä.
Leivän nimestä nappasin otsikon myös tähän tarinaan.


Sanotaan, että ruoka laskee paremmin 
muutaman ryyppylaulun ja snapsin kanssa.
Testimme osoitti väitteen todeksi.


Kattaustunnelmaan liittyy pitkä perinne:
Tuolien lähes 20 vuotta vanhat punaiset kankaat
otetaan edelleen joka vuosi käyttöön.
Niillä tunnelmaan saadaan hetkeksi väriä.


Pääruoka sai ylistäviä lausuntoja:

Paistettua siikaa

Risottotäyttettyjä paprikoita 
(hunajaa, sipulia, kanalientä, sitruunamehua,
parmesaaniraastetta, valkoviiniä, risottoriisiä jne)

Fenkolikastiketta
(tomaattia, ranskankermaa, hummerifondia, valkoviiniä jne)

Lämmintä perunapinaattisalaattia
(tuore pinaatti, peruna, voi)





Kattauksessa oli tietenkin kankaiset servetit.
Minulle sattui kohtalokas meitä yhdistävä kolmonen:)

Istumapaikkoja kun valitsimme, ilmoitti Jarno
haluavansa istua samassa paikassa kuin viimeksi.
Siis viime vappuna...
Onko hän siis kaavoihin kangistunut insinööri?


Jälkiruoka kruunasi kaiken:

Limoncello-pannacotta
(kermaa, sitruunaa, turkkilaista jugurttia, siirappia,
voita, vaaleaa balsamicoa, fariinisokeria, paahdettuja pistaasipähkinöitä)



Ilta jatkui kylläisenä ja hyvässä seurassa.
Jutunaiheet olivat mukavia ja välillä vakaviakin.

Naiset innoistuivat miettimään 
mihin sijoittaisimme kodeissamme punaisen maton? 
Aiheena siis sisustaminen ja 
ohjelma "Suomen kaunein koti".



Miehet paransivat maailmaa, työyhteisöjä ja ties mitä?


Tässä tulee tämän kirjoituksen "navan alus -huumoria"
Miksiköhän tämä oli miesten paljun vieressä?

Poikapuu!


Vuosi vaihtui pihalla kuohuvan kera.  
Ja tulihan siinä sivussa siirrettyä palotikkaat ja laajennettu terassi.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!?


Tunnelma pysyi lämpimänä koko illan.


Iloksemme saimme tuliaisen Turusta: 
perheen tytär Julia saapui hurjassa työmeikissään käymään kotona.
Tytär elää unelmaansa ja tanssiopiskelun ohella esiintyy
Turun Kaupunginteatterin näytöksessä The Rocky Horror Show `ssa.
Tätä kirjoitettaessa hän onTuurensa kanssa matkalla Lontooseen.




Vaatehuoneen oviaukko liittyy iltaan vahvasti, 
sillä perheen miehet kertoivat kisailevansä leuanvedosta:
Peilin tieltä poistettu vaatehuoneen ovi 
sai tangokseen leuanvetotangon ja kauniin verhon.
 Kaunis ja kätevä!



Alkuillasta mukana olivat 15-16-vuotiaat pojatkin, 
kunnes katosivat ikäistensä seuraan. 
Matias isosiskon suojeluksessa.



Uusi Vuosi alkoi siis
niin hyvin kuin se vain voi alkaa!

TERVEYTTÄ JA
ONNENHETKIÄ
KAIKILLE 
LUKIJOILLENI!


Johanna