JOULUN TUNNELMIA

 Joulun tunnelmaa illan pimetessä.

Illat ovat tummia, kuvat ovat tummia, mutta tunnelmallisia:)

 Viritin joulutähden alle tämän mystisen laudan, josta pidän kovasti:
se löytyi talomme remonttissa oviaukkoa siirtäessä yläkarmin alta...

mikähän se lie ollut ja mitä tekstit tarkoittavat? 

Kirjoitus on ilmeisesti hiilellä tehty tai ainakin siinä tahrii itsensä.

 Löysimme tänä vuonna hienon joulukuusen.

Se on mieheni mielestä aivan juoppo! 

Toistakymmentä litraa juonut vettä jo muutamassa päivässä.  

Viitaten viherkasvieni ikään, on kuusen kastaminen meidän perheessä 

100% varmuudella oltava jonkun muun kuin minun vastuullani.
Muuten ensi viikolla joulukuusemme jättää sisälle kaikki neulasensa.

Vanha pellavaliina on saanut toisen elämän,

se kelpaa vielä peittämään ruman joulukuusenjalan.

Missä on joulun perinteinen punainen väri?

Pieni ripaus löytyy eteisestä, vähän verhosta ja yksi tyyny.

Ja kaikki muu punainen jäikin tänä vuonna vinttiin.

Tämä riittää!

Nautitaan vielä joitakin päiviä joulun tunnelmista.

Mukavaa ja rentouttavaa viikonloppua!

Jhn

JUHLIEN JÄLKEEN

 

Konepesu kielletty! No sepä ei minua haittaa.  

Kun meillä istutaan iltaa ystävien kanssa ja syödään hyvin,

käsin tiskaus sen jälkeen ei tuota minulle ongelmia. 

Rautapäiset ottimet eivät pidä tiskikoneesta, ja kuohuviinilasit 

todennäköisesti eivät puhdistuisi kunnolla, jos kestäisivätkään?

Aamunhetki yksin, muut nukkuvat, kaupunkikin nukkuu vielä.

Illan keskustelujen pohdiskelua, hiljaisuutta, kiireettömyyttä.

Astioiden  kuivaamista käsin.

Tästä tulikin mieleen asia, jota minulta kysyttiin jokin aika sitten: keräiletkö sinä jotain?

Piti oikein miettiä...no ainakin keittiöpyyhkeitä.  

Tai enhän minä niitä keräile, mutta ostoskassistani löytyy aina pellava- tai puuvillapyyhkeitä.  

Pyyhepinot ovat minun heikkouteni 

(kirjoittelen ja kuvaan niitä joskus myöhemmin). 

Tällä hetkellä  käytössä on pino, jossa on valkoista, mustaa ja pellavanväriä.  

Ehkä ensi viikonlopuksi otan käyttööni punasävyisen pyyhepinon?

 Kun vielä sytytän tulet, niin aamun hetki on täydellinen.

Nyt tämä kyllä kuullostaa haaveelta, koska huomenna sunnuntaina on työpäivä,

eikä tänään ole ystäviä vieraina. Ei onneksi tarvitse kovin aikaisin herätä:)

 Kaunis Suomen siniristilippu

Yksi tärkeä asia oli unontua Itsenäisyyspäivätraditiostamme.

Se on ehdottomasti poikamme 3-vuotiaana tekemä lippunauha.

Se otetaan esille joka vuosi.

 Voiko kauniimpaa olla?!

HERKKUHETKIÄ YSTÄVIEN KANSSA

Vietimme kahden ystäväperheen kanssa itsenäisyyspäivää.

Alkupalaksi meille loihdittiin etanoita valkosipuli-yrttikastikkella.

Ennakkoluulot karisivat niiltäkin, joille etanat olivat ensituttavuus.

Siis niin maukasta!  

Ja kokonaiselämys oli täydellinen kauniin kattauksen, kynttilöiden, 

kiireettömyyden ja loistavan seuran vuoksi.

Fondue-ruokaa saa todella harvoin, ja haasteelliseksi sen teki kun syöjiä oli 10.

Jarno ja Tiia kulinaristikonkareina olivat valmistautuneet kahdella fondue-padalla eli ei hätää.

Nautaa, sikaa, sieniä, maissia, suolakurkkua, paprikaa, kapriksia... herkkuja kypsennettiin 

haarukkatikuissa lihaliemessa. Ja kaiken lisäksi lihaliemi oli itse tehtyä, yli 10 tuntia keitetty!
Ja huomaa tarjoiluastiat -kaikki tietenkin Suomalaista Aaltoa.

Illan keskusteluissa aina huomaamme pohtivamme Suomen kieltä.

Teimme sen jälleen ja sehän sopii hyvin itsenäisyyspäivänä: vaasin ja ruukun ero piti selittää miehille, 

vieteri ja vaijeri piti tarkentaa naisille, valokeila vai valokiila...

 

Ruoan hieman laskeuduttua koimme uuden elämyksen siirtyessämme pihasaunaan.

Oli satanut lunta. Saunan täydellinen tunnelma: musta-valkoinen, mutta lämmin. 

Kertalämmitteisen saunan mustat seinät ja lauteet, sinkkivadit ja 

juuri oikealla tavalla tehdy lauteet, liuskekivilattia. 

Aito vanhanajan tunnelma, mutta silti niin moderni.  

Kuvaustaitoni ei osannut tallentaa niitä -koettakaa vaan kuvitella!

 Me naiset nautimme saunakamarin tunnelmasta ja miehet lilluivat paljussa! 

Lumihangessa pyörimässä kävi useitakin uroita.

Suklaaputous! 

Siis miten ollaan eletty ilman:)

Turhamainen, mutta niin ihanaa yhteistä puuhaa ja mitä herkkua.

Kaloreista viis, söimmehän me pääosin hedelmää.

Oman osuuteni hoidin takuulla. Tänään olikin nälkä vasta iltapäivällä viideltä.

Näiden kolmen perheen kohtaamisesta on erikoista se, että perheiden nuoriso haluaa olla aina mukana, vaikka ikäistäänkin seuraa heillä olisi. Me vanhemmat olemme siitä niin onnellisia.

 Illan hovimestarille Aleksille kiitos narikkapalveluista ja erityisesti alkupalojen leipätarjoilusta.

Ja vierailija -Julialle pikaista paranemista!

Tässä kodissa jo sisääntulo vakuuttaa!

Kiitos kokonaiselämyksellisestä illasta

kaikkien meidän vierailijoiden puolesta!

PIMEYDEN POISTAJA

j 

Kuulun siihen pieneen joukkoon, jota tämä pimeys ei haittaa ollenkaan.

Ja siihen on yksi syy: kynttilät!

Ilman kynttilöitä en halua pimeää aikaa edes ajatella.

Hämärässä kotona on niin kaunista ja tunnelmallista.

Koti vaikuttaa siistimmältäkin.

Lisätunnelmaa saa kun kynttilän kylkiin laittaa

 nuo ihastuttavat siivet. Kaakelimuurin reunalla liekki rauhoittaa ja 

tarrateksti  muistuttaa elämään tätä hetkeä. Tarra on pysynyt lämpenevässä pinnassa hyvin.

Tämä kuvani on yksi minun aarteistani.

Kuvana ja livenä.

Valoa pimeyteen teille kaikille!

UUSI TÄHTI

Joskus joku juttu vaan kolahtaa niin kovaa, tänä vuonna tämä oikealla nojaileva puinen valkoinen tähti!
Voisin sijoitella niitä kotiini sisälle ja ulos ja vaikka minne.
Ja pitää muulloinkin kuin jouluna:)

TIKAPUITA PITKIN...

Vaikka kodissamme asuukin vain pitkiä ihmisiä, tarvitaan tikkaita silti.  Kirjahyllyn ylimmälle hyllylle on joskus päästävä mm. tarkastamaan, ovatko siellä olevat pölyt kadonneet!

Haaveilin pitkään kiiltävistä mustista seinälle kiinnitettävistä design-tikkaista. Hienothan ne olivat, muttei niillä olisi edes yltänyt ylähyllylle, eikä muillakaan ns. keittiötikkailla.  Katselin rautakauppojen tikkaita "sillä silmällä", eli miltä ne näyttäisivät mustamaalaamisen jälkeen. EI, en tosiaankaan halunnut sellaisia.

Kerran eräällä rakennustyömaalla törmäsin todella hienoihin tikkaisiin. Vanha herra sanoi hankkineensa ne varmaan 60-luvulla. Silitellessäni niitä hän ihmetteli varmaan ihastustani.

Siis kirpputorille, silmissä vanhat pyöreäprofiilirunkoiset tikkaat!

Karmaisevan kelmeän siniset vanhat rakennustikkaat lukuisine maalipilkkuineen nojailivat rennosti Liiterin oven pieleen. Askelmat olivat muhkuraiset ja likaiset. Tasajalkaa innosta hyppien lähestyin niitä ja kassalle mennessäni koetin salata innostustani. Neljäkymmentä euroa köyhempänä ja suunnattoman paljon onnellisempana palasin kotiin. Mieheni kommentteja en julkaise!

Olin monesti aikonut maalata tuon kiiltävän mustan kynttelikön, mutta nyt se rumilus sai sielunveljen.
Tikkaat uudessa puvussaan ovat kuin meille tehdyt - toimivat ja hieman kornit. Mutta niillä on tarina! Rakastan tavaroita, joilla on tarina.  Niiden arvo on mittaamaton. Minulle.

JOULUA ODOTELLESSA

Tunnustaudun siis jouluihmiseksi! Vaikka työssäni joudun miettimään joulutuotteita jo kesällä ja koko syksyn joulu vilahtelee työkeskusteluissa. Siitä huolimatta jaksan aina innostua joulusta, joulu on minulle tärkeä, ennenkaikkea se on rauhoittumisen aikaa. Ja pyhinä pitää saada koolle iso joukko sukulaisia, mielellään meille.

Mielelläni jo kaivaisin jouluvalot esille, mutta koetan vielä hillitä itseni.

Nyt olen hieman huijannut!  Sujautin jouluvalot ohueen lasipurkkiin ja silkkipaperia päälle.  Mukavan tunnelmallinen lyhtyhän siitä syntyi. Ensin kokeilin laittaa lasipurkin ryppyiseen paperipussiin, mutta sen paperi oli hieman liian paksua ja keltaista. Kaksi arkkia silkkipaperia ja vähän teippiä. Valot muuten lämpenevät sen verran, etten ilman lasipurkkia uskaltaisi niitä paperiin kääriäkään.

PALLOJA SIELLÄ, PALLOJA TÄÄLLÄ

Piti sitten elää melko monta vuosikymmentä, ennenkuin huomasin, miten pyöreä muoto on seurannut minua elämässäni. Muistan ensimmäisen maripaidan, siis pallokuosisen, jota piti paikata, koska en raaskinut siitä luopua. Vanha pallokuosinen paitis, tai oikeastaan kaksi, ovat kaapissani, vaikkei niitä voi pukea päälle kuin naamiaisiin. Pallollisia huiveja minulla on ollut, ja on edelleen, jos jonkin värisiä, samoin t-paitoja. Pyöreät peilit ovat heikkouteni, ja kotonakin niitä on neljä. Kelloja voisin hankkia joka huoneeseen monta. Kodissamme on kahdessa tilassa pallollista tapettia, pallollista verhokangasta, kaksi pyöreää sohvapöytää, ja matto. Pihallammekin on kaksi pyöreää kivetystä. Yksi peilihän näkyikin tässä blogissa aiemmin. Tässä muutama  pyöreä muoto lisää!

IHANAT PUUPINOT

Puupinot ovat sitten ihania! 

Mieheni tekee ison työn ja pinoaa poltettavat puut pinoihin, joista ne poltetaan.

Minä taasen kasailen puita paikkoihin, jossa ne ovat kauniita. Eläköön se ero meissä!

Mökkisaunan terassilla tämä puupino pienenee polttamalla ja nopeasti!

Monta vuotta sitten teimme puupinon "hoidetun" pihan ja ryteikön välille. 

Hoidettu on lainausmerkeissä siksi, että puhutaan meidän mökkipihasta! 

Pihalta kaadettiin silloin kolme isoa vanhaa pajua.

Aidanteena näistä pajuista on enemmän iloa kuin saunan pesässä, koska pajun lämpöarvo ei lie kaksinen.

Ilokseni pino näkyy saunan lauteilta mukavasti!

 Saunan kulmatolppien välin musta aukko piti täyttää puilla.

Nyt saunamme ei näytä enää hämähäkiltä.

 

 

Mökkisaunaan pitää päästä nautiskelemaan tänä viikonloppuna!

.

.

VAIN PUOLI PÖYTÄÄ

Kysymys ei ole riitaisen perinnönjaon aiheuttama pakkotilanne, vaan vapaaehtoinen vanhan pöydän käyttöönotosta. Tai siis puolikkaan:)

Alunperin olin tekemässä näistä ihanista pöydänjaloista meille toimistopöytää. Se ei koskaan kuitenkaan jalostunut valmiiksi, lasikansi ei kiinnostanut, paksu vai ohut puukansi? No kun oikeaa vaihtoehtoa ei löytynyt kiikutin pöydän vintille, kunnes...

Pöytä takakoppaan ja vanhempien luo -isäni pöytäsirkkelillä (vai mikä se oli?) pöydästä sahattiin n 40 cm päätypalat. Hionta, puolihimmeä maali pintaan ja vanhaan peiliin samaa maalia. Ruuvasimme kulmaraudan seinään ja laskimme pöydän sen päälle.

Pyöreä muoto miellyttää silmääni kovasti....ja se näkyy kodissamme, pihalla, huiveissa ja paidoissa.