HYVÄN MIELEN JOULUA !
Loirin joululaulut soivat.
Kynttilät ja jouluvalot luovat kaunista tunnelma.
Perheen miehet makoilevat ja nauttivat rauhasta.
Toinen täyttää ristisanaa ja toinen pelaa uutta peliään.
Mitään ei ole pakko tehdä.
Minä kuljen ja nautiskelen olosta kotona.
Mielessä harmittelen jo aikaa,
Mielessä harmittelen jo aikaa,
kun jouluvalot pitää riisua pois.
On tämä niin kaunista aikaa!
Ulkona oleva mustuus ei minua haittaa,
kun sisällä saa fiilistellä.
Tänään joulupäivän aamuna
kävelimme perinteisesti klo 8 joulukirkkoon hiljentymään.
Sen jälkeen maistuikin aamukahvi,
Ja kinkkuvoileipä.
Tänä vuonna jouluevankeliumi oli entistäkin tutumpi,
sillä sain kutsun ja kunnian lukea sen
kirkossa Tuomaanpäivän aamuhartaudessa.
Hieno ja hiljentävä kokemus.
Joka vuosi joulutavaroiden laatikosta
tulee esille vihreä rautainen viisijalkainen kynttilänjalka.
Se on tarinan mukaan Eino-taatani tekemä,
vaikka äitini ei asiasta aivan varma olekaan.
Joka tapauksessa se on n 20 vuotta sitten poisnukkuneen
Irma-mammani tavaroiden joukosta itselleni siirtynyt aarre.
Aina en ole sen kauneutta nähnyt,
vaikka tärkeä se minulle onkin.
Tänä vuonna huomasin sen kauneuden.
Katkaisin siihen kruunukynttilät eri mittaisiksi ja ihailin.
Mieliin muistuvat myös ne joulut,
kun Irja-mamma, Eino-taata ja Penna-eno
viettivät niitä kanssamme.
Kuulen korvissani mamman äänen.
Siitä onkin pitkä tovi, siis edellisestä postauksestani.
Napsuttelin juuri joulutunnelmastamme kuvia.
Tänäkin vuonna sain mieheltäni
kimpun valkoisia tulppaaneja <3.
Isosiskoni oli kutonut minulle tyynyn: Ihana!
Kirjastomme lipastolla seisoo
uudet pienet tanskalaiset puutalomme,
olen niihin aivan rakastunut:)
Kahvin kanssa on tullut herkuteltua,
kuten jouluna kuuluukin.
Kahvinpavut ovat kauniit myös lasipurkissa.
Kynttilää ei kannata kuitenkaan päästää palamaan
aivan loppuun - tuoksu ei ollut kovin houkutteleva.
Tänä vuonna laitoin kotiin esille
vain ne jouluiset tavarat,
joista todella pidän.
.jpeg)
Perheen miesväen jouluperinne,
kuusen tuominen ja sen valojen virittely
sujui mukavasti suunnitellessani itse vieraille tarjoiltavaa.
Eilen klo 18 jälkeen meille saapui
lähiperheeni jälkipolvineen ja muutama ystäväkin.
27 henkeä: nuorin 1 ja vanhin 75 -vuotias.
Kaikilla tuntui olevan hyvä joulumieli -
yhteenkokoontuminen on meille tärkeää.
Mieheni luonnehtii erittäin vilkasta sakkiamme:
"Kaikki puhuu, kukaan ei kuuntele".
Olen kuitenkin havaitsevinani perheessämme
pientä rauhoittumista?
Mieheni suku on kaukana ja hajallaan pitkin Suomea
emmekä heitä jouluaattona tapaakaan.
Raumalaisessa perheessämme
pohjalaisuus on ja pysyy kyllä vahvasti.
pohjalaisuus on ja pysyy kyllä vahvasti.
Mukavia joulutervehdyksiä saimme Pohjanmaalta:
Tero Järvisen kirjoittama kirja:
"Syrän niinku salamiakki"
KAIKKENI ANNAN
Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun on hyvä hiihtokeli.
Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun oluelle kutsuu leijonaveli.
Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun mäkihyppyä on televisios.
Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun Selänne on paitsios.
Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun lähären hirviä jahtaamahan.
Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun pyyrät vaatteeta vahtaamahan.
Mukavia joulunpyhiä !
