Joulusaunamatkalla

Nro 51: 23.12.2014

Luonnon tekemä jouluyllätys

odotti mökin kuistin aidan yli kurkistavassa

vanhassa omenapuussa.

Kaiken lisäksi omenat olivat 

aivan sämänvärisiä kuin mökki ja vierashuone.

Eilen satanut lumi on tehtyt taidettaan.

Kasautunut lumi on niin kaunista.

Muuten en voi itseäni juuri kutsua talvi-ihmiseksi.

En pidä kylmästä, en kerrospukeutumisesta,

pipot kutittavat, pelkään kaatumista.

Mutta visualistina rakastan talvea!

Mukavia joulunpyhiä

ja rentouttavia onnenhetkiä!

jhn

Emma -tuolien uusi elämä

50: 6.12.2014

Pitkästä aikaa täällä kirjoittelen.

Kirjoittaminen ei niinkään ole ollut ongelma, 

vaan kuvaaminen ilman salamaa.

Olen odottanut hetkeä, jolloin olisin valoisana aikana kotona.

Marraskuussa melko haastavaa!

Toki loppuvuoden työkiireetkin ovat vaikuttaneet asiaan.

Tänään alkutalven pimeimpänä päivänä ratkaisin ongelman

kuvaamalla kännykän "ihmekameralla": 

 kuvat on otettu todella hämärässä.

Telkkarihuoneen ja kirjaston välissä 

(kuulostaa niin komialta, sanoisi mieheni) 

on meidän kotitoimisto. 

(tarkalla kuvakulmavalinnalla sain pöydän sotkut jäämään selkänoja taakse)

Arki on kylläkin osoittanut, 

että toimiston oletetut käyttäjät 

istuvat sohvilla läppäri tai pädi sylissä ja 

toimiston käyttö on ollut ajoittain melko pientä. 

No onhan huoneessa pöydän lisäksi nojatuoli, tärkeä kaappi, 

josta kerroin aiemmin  t ä ä l l ä. 

Ja vanha tumma lipasto, joka toimii baarikaappina.

Kahden ikkunan välitila oli ainut paikka työpöydälle,
 koska huone on niin täynnä reikiä:
Kaksi pariovea, yksi tavallinen ovi, kaksi ikkunaa ja 
muuri kulmassa. Sisustajan unelma?
No eipä todellakaan!

NIIN JA NÄMÄ TOIMISTOMME TUOLIT!

Niistä minun pitikin teille kertoa.

Muutama vuosi sitten muuton ja remontin keskellä 

tyhjensin kaappejamme ja pidin kirpparia. 

Tavoitteena oli siis myydä turhat tavarat ja niin kävikin. 

Mutta kuten kaikki tietää jotain saattaa löytyä ostettavaakin.

Edessäni oli yksi päivä kaksi kaunista Emma tuolia, kuin uudet. 

Nämä eivät tosiaankaan ole montaa vuosikymmentä vanhoja, 

vaan enkä hieman uudempaa tuotantoa? 

Talon edellisen asukkaan kaatopaikankuormassa pihallamme 

pilkoittivat vanhat toimistotuolit, joissa oli istuimet rikki. 

Niiden teräksiset jalat joutuivat pelastettujen listalle ja 

ne saivat uuden tarkoituksen:

 puujalat kierrettiin Emmoista irti ja tallennettiin 
mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Emmojen pohjalle lisättiin keskelle puuta, jotta 

niihin saatiin kiinnitettyä teräsjalat.

Ompelutin Verhoomo Punaisessa Huoneessa 

niihin huput Lauritzonin Fiamme-kankaasta. 

(sen valmistus on lopetettu ja saatavuus taitaa olla nyt katkolla).

Alkuperäinen verhoilu huppujen alla odottaa sitä päivää, 

kun jälleen jaksan katsella värejä.

Työtason valaistus on hoidettu vanhalla seinävalaisimella, 

joka sai pinnakseen mattamustaa spraymaalia

ja uuden metallikuupan.

Taisin ostaa tuon valaisimen vanhantavaranliikkeestä jo 80-luvulla.

(silloin ei tainnut olla vielä kirppareita?)

Tuolien ergonomia ei ole ihan huippua, 

mutta ne palvelevat niitä lyhyehköjä käyttöhetkiä.

Ajatus siitä, että keskellä taloa -näkyvät joka puolelta kotiamme siis - 

olisi jotkut "perustoimistotuolit" ei todellakaan innostanut. 

Tämä on estetiikan ja toimivuuden kompromissi. 

Sittemmin olen kyllä nähnyt uusiakin toimistotuoleja, 

jotka kelpuuttaisin tähän rooliin.

L-tason alle tehtiin pyörillä kulkeva mappihyllykkö,

ja kuten kuvassa näkyy se toimii hyvin myös paperiläjien piilopaikkana.

Oikeasti hyllykkö on kätevä:
kaksi metrin levyistä mappimitoitetun hyllyn lisäksi

 kansi toimii tarvittaessa työtasona.

Tunnelmaa luo iso kruunu, joka uutena oli kullanvärinen.

Sekin on saanut spraymaalikylvyn vintillä olevassa

"mustamaalaamossa".

Huoneessa asustelee usein Hertta-nallemme 

jääkarhuystävänsä kassa.

Juhlahetkissä tämä huone kokoaa aina miehet, 
ja kirjoituspöytä on palvellut ruokailutasona lukuisia kertoja.

Mukavaa joulunalusaikaa

jokaiselle!

jhn

Kahdeksantoista vuotta

Nro 50: 16.11.2014

 Kahdeksantoista vuotta sitten sanoimme toiseillemme tahdon.

Talvisena päivänä silloin vain lähiperheemme kutsuttuina paikalle

päätimme elää yhdessä loppuelämämme.

Vuosiin on mahtunut niin monta ilon ja onnen hetkiä,

vaikeista ajoistakin olemme selvinneet kunnioittamalla toisiamme.

Tämä seinä kotonamme on meidän yhteisen elämämme seinä:

vanhempamme, sisäruksemme, me lapsena, nuorena, aikuisena,

poikamme eri ikäisenä.

Suojelusenkeli on kulkenut mukanamme.

Kiitollisena eteenpäin!

62 KIRJAA IKKUNALLA

Nro 49: 20.9.2014

Kun sitä jotain saa päähänsä,

on se sitten  myös kokeiltava!

 Tein aivan innoissani meille kirjoista "salusiinit".

Olimme usein puhuneet, että olisivatpa ikkunoiden alareunat

20 cm ylempänä, silloin näkymä sohvalta kadulle 

saisi juuri sopivan suojan. 

Nyt meillä on siis romaaneja,

elämänkertoja, historiaa...suojaverhoina.

Halusin kirjojen olevat kuitenkin yksivärisiä.

 Etsin mattapintaista valkoista paperia,

ja kuinka ollakkaan paras tähän tarkoitukseen löytämäni oli

 Dunin kertakäyttökaitaliinaksi tarkoitettu 40cm leveä rulla.

Kiinnitin suorat kirjan kannen korkuiset suikaleet kirjojen päälle

paperiteipilla, joka olikin ihana uusi tuttavuus

 ( ostopaikka molemmille  Rauman Tehopakkaus )

Kirjat ovat suosikkihuoneessani, kirjastossa.

Koko seinän peittävä kirjahylly on kooltaan 5,5m x 3,4 m.

Se oli pitkäaikaisen haaveeni toteutuma.

Kuva on valitettavan rakeinen, kun kuvasin sen nyt illalla pimeässä....

koska tämän kirjoittamiselle tuli juuri nyt oikea hetki, 

enkä malttanut odottaa aamuun.

Päädyin mieheni pyynnöstä kirjoittamaan

niihin kirjan nimen tai osan siitä.

Ensin ajattelin niiden jäävän valkoiseksi,

mutta kyllä niihin nimet tuli.

Käsialaa koetin muuttaa jokaiseen hieman erilaiseksi.

Ovathan kirjakin erilaisia.

Osa päällystetyistä kirjoista oli

vanhempieni vanhasta kodista, osa omasta kirjahyllystä 

sekä SPR.n kirpputorilta.  

Iso kassillinen kirjoja 28,-

Saatoin olla kumma näky kirjojen joukossa, 

sillä kuljin metrimitta kädessäni.  

Hyvä kirjan valintaperuste? 

Muutamia kirjoja otin kyllä sisällönkin perusteella.

Ikkunalaudalla oli 19 cm tilaa.

Kirjastostamme ei siis aiemmin löytynyt esim

 J.F Paasikiven tai Marl Marxin elämänkertaa 

eikä Emännän kirjaakaan.

Mutta nyt löytyy.

Päällystelin kirjoja samalla kun katselin

Vain Elämää ohjelmaa ja sattuipa näin:

yksi kirjoista oli Veikko Huovisen Pronttosaurus...se oli kädessäni 

5 minuttia sen jälkeen kuin Toni Virtanen esitti sen Loirille.

Mikä sattuma, olimme aivan hämillämme!

En edes tiennyt sellaista kirjaa olevankaan, 
nyt se oli kädessäni ja laulu soi päässäni.

Kyllä me sitä sitten päivittelimme...
(laulun nimi kirjoitetaan kylläkin B:llä, kirja P:llä).

Jäävätkö kirjat ikkunalle?

Pitäisikö käydä ulkoakin katsomassa miltä näyttävät?

Sulattelen niitä vielä hieman, mutta toistaiseksi jäävät.

Tässä vielä muutama kuva huoneesta.

Vuonna 1908 rakennettu muuri on horminkorjauksen

jälkeen jälleen käytössä. 

Nurkassa tikkaat joista kerroin vuonna 2012 marraskuussa.

Perheemme on kuvakollaasissa

suojelusenkelien kanssa seinällä.

Tämä kuva onkin ollut useasti esillä vaikka missä.

Nämä kaksi viimeistä onnistunutta huonekuvaa on ottanut

Minnukka, tuttu blogista Ripaus kardemummaa.

Kiitos sinulle vielä kerran:)

Laitanpa tähän vielä huoneen tulevasta muutoksesta.

Tämä Harri Koskisen keinuva ja pyörivä musta nahkainen K-tuoli

sopii mielestäni täydellisesti muurin ja kirjahyllyn väliin.

Se ei vaan ole siinä.

Vielä.

MUSTIKKAHERKKU ja LOHILEVITE

Nro 48: 11.9.2014

Tiistai-iltana vietimme töissä iltaa mukavassa seurassa.

Tarjoilimme kahta nopeasti valmistuvaa herkkua, joista sain monta kiitosta.

Lupailin reseptejä.  Tässähän ne on, kun ne vielä muistan.

En juurikaan tee kahta kertaa elämässäni samaa ruokaa, 

koska sovellan tilanteen ja fiiliksen mukaan.

Mustikkakuva sivuilta: www.eckes-granini.fi

 Kun osan kermasta korvaa turkkilaisella jugurtilla,

koostumus on mielestäni parempi.

Tästä määrästä tuli pikkuannoksia noin 25 hengelle:

Vispikermaa 4 dl vaahdotettuna

Maitorahkaa 500g

Turkkilainen jugurttia 400g

Kanelia 1/2 tl

Sokeria 4-5 rkl

Vanilliinisokeria1,5 tl
Viimeksi varovasti sekoitellen min 6 dl mustikoita

Siinäpä se-ei muuta kuin herkuttelemaan!

Ruisnappien päälle sipaisimme lohilevitettä.

Olen aikoinaan saanut tämän reseptin naapurikauppias Reginalta

ja se on vuosien aikana muotoutunut erilaiseksi 

sillä hetkellä saatavilla olevien tarvikkeiden mukaan.

Tällä kertaa koostumus oli tällainen ja 

määrä riitti noin 120 leivälle:

2 dl kermaa vaahdotettuna

500g rahkaa

400 g ranskankerma 

2 nippua tilliä

Ripaus mustapippuria

Suolaa 1 tl

Noin 300g kylmäsavulohta  pieninä paloina 

Noin 300g lämminsavulohta pieninä paloina 

2 punasipulia hyvin pieninä paloina

Koristelemaan emme ehtineet, 

mutta suosittelen ripauksen lisää tilliä.

Sekoita ja tarjoa ruisnapin tai saaristolaisleivän kanssa.

Käy myös hyvin uudein perunoiden rinnalle.

Herkullisia hetkiä!

Jhn

MÖKKILUKSUSTA ON ULKOSUIHKU

Nro 47: 5.8.2014

Olisiko mökkiluxus tiskikone, pyykinpesukone, poreallas...?

Jokainen meistä valitsee omansa. 

Meidän uusin mökkiluksus on ulkosuihku.

Olen haaveillut ja puhunut siitä jo monta kesää.

Ajatus ja fiilis houkutti: ulkona suihkuttelusta taivasalla, 

helteisenä päivänä tai kuutamolla meren äärellä pesusta.

  

Sen aika tuli viime tiistaina! 

Vihdoin paikka, ulkomuoto ja tekotapa hahmottuivat päässäni.

Tarvittiin siinä myös tussi ja yksi kertakäyttökautanen, johon suunnitelman tein.

Aamulla siis puutavarakauppaan hakemaan "kakkosnelosta" 
neljä kappaletta 190 cm pitkiä.
Vesijohtoliikkeeseen menin kasteluletku ja suihkuputki kädessä.
En ollut ehkä ihan perusasiakas: kerroin että nämä pitäisi saada liitettyä yhteen 
ja hanakin vielä väliin.  Ja jotenkin ne vielä kiinni puuhun. 

Hyvien palvelukokemusten, kympin vesitarvikeosat ja 24 euron puut 
mukanani palasin nopeasti mökille, sillä päällä oli valtava hinku
 aloittaa ja ennen kaikkea saada suihku valmiiksi.

Joitakin vuosia sitten äitienpäivälahjaksi saamani sirkkeli maitokärryyn

ja saunasta jääneitä seinälautoja laskemaan. 

Ne olivat jo kahdetsatta kesää käyttämättä maanneet saunan alla.

"Partaveitsi"-lauta on suosikki lautaani.  
Se on alaspäin leviävää kaunista ulkoseinälautaa, varsinki 60-luvun taloissa käytetty. 

Levenevän laudan jiirikulmien tekoa hieman kummastelin, varsinkin toisen pään:)

Muutaman laudan jiirisahauskokeilulla siitä selvisi siis blondikin.

Sahausjäljellä en voi repostella. Olisikohan sahaustekniikassani jotain korjattavaa?

Isäntä sanoi, että jos ne kelpaa minulle niin ne kelpaa kaikille!

Mitähän se tarkoitti?

Koko tiistaipäivän oli hellettä, mutta meidän rantaan sopi

voimakas etelätuuli, joka vilvoitti mukavasti ja hävitti paarmat.

Isännän apua tarvittiin kun maahan iskettiin 

neljän tuuman painekyllästetty tolppa suihkua varten sekä putkiliitosten tekemisessä.

Muuten hän ei paljon suihkusta paineita ottanut, 

mutta oli henkisenä tukenani ja apuna tarpeen vaatiessa.

Jokainen suihkuseinämän puu tuli tuulisen ja lämpimän päivän aikana 
maalattua kahteen kertaan Vinhalla, mustalla ja valkoisella.

Takaseinän kokosin ensin terassilla,  molemmat päät jiiriin sahattuna.

Nyt rupesikin jo runko hahmottumaan ja into vaan lisääntyi.

Vesijohtona toimii  kasteluletku ja kylmä vesi, veden lämmittäjänä aurinko.

Lämmintä vettä on siis vain letkullinen, tähän aiomme

ensi keväänä tehdä ehkä pientä parannusta. 

Vaikka tässä suunnassa ei katselijoita olekaan,

laitoin silti mustan pellavakankaan suojaksi.  

Toisessa sivussa on kuja, sen sisällä puuripa.

Niiden läpi ruuvattiin toinen sivu karmiin kiinni ja 

toiseen yläkulmaan purjerengas ja koukku. 

Se on siinä!

Ensimmäinen suihkutus osoitti, että pohjalle tarvitaan ritilä.

Eihän kello ollut kuin vasta 21, homma oli tehtävä loppuun.

Yksi 5,4 metrin pituinen painekyllästetty lauta oli jäänyt. 

Se kuuteen osaan ja alle pari vanhaa lautaa.

Saman tien harmaa puuöljy päälle.

Seuraavana aamuna sitten jo suihku tuli kokeiltua.

Hieman olii vesi kylmää, mutta tunnelma oli aivan kohdillaan!

M i k ä   f i i l i s !

Eric Hoffer on kirjoittanut unelmiensa toteuttamisesta:

"Meille sanotaan, että kyky ja taito

luo omat mahdollisuutensa.

Mutta usein käy niin, että

nimenomaan vahva tahto

luo paitsi omat mahdollisuutensa myös

tarvitsemansa kyvyt ja taidot."

Jhn