Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste joulu. Näytä kaikki tekstit

25 joulukuuta 2014

Joulusaunamatkalla

Nro 51: 23.12.2014


Luonnon tekemä jouluyllätys
odotti mökin kuistin aidan yli kurkistavassa
vanhassa omenapuussa.

Kaiken lisäksi omenat olivat 
aivan sämänvärisiä kuin mökki ja vierashuone.


Eilen satanut lumi on tehtyt taidettaan.


Kasautunut lumi on niin kaunista.



Muuten en voi itseäni juuri kutsua talvi-ihmiseksi.


En pidä kylmästä, en kerrospukeutumisesta,
pipot kutittavat, pelkään kaatumista.


Mutta visualistina rakastan talvea!

Mukavia joulunpyhiä
ja rentouttavia onnenhetkiä!

jhn

01 tammikuuta 2014

YHDEN YÖN JUTTU

Yhdessä yössä
kalenteriin vaihtuu uusi numerosarja.
Oliko viime yössä jotain muuta taikaa? Olihan siinä!
Tärkeiden ystävien kotona vierailu, mukava ilta ystävien kanssa.


Sisälle astuessa ei voinut välttyä kauniin tunnelman pysähdyttävästä tehosta.
Katseet ja ajatukset pysähtyivät tervehdysten ja halausten lomassa
eteisen kauniiseen juhlatunnelmaan. Kameraa jo hapuillen:
Tämä on tallennettava!



Lasipurkit valoineen ja pieni kuusi - tyylikkäästi ilman koristeita.


Tähtikynttilät oli talon emännän Maaritin työkaverin tuunaamat,
ne olivat kuin tilaustyönä tehty tähän tilaan.


 Tarttuvana tautina olen levittänyt tähän taloon spraymaalaamisen vimman.
Ripaus mustaa lipaston vetimissä ja
vanha kullanvärinen kruunun runko nyt
maalattuna mattamustaksi.



Palataan kuitenkin hetkeksi vielä ulos.

Pimeällä en valitettavasti saanut kuvattua heidän kaunista ja hoidettua pihaansa;
kuusiaitaa, polkuja, kivetyksiä, istutuksia ja kaikki niin hoidettuja!

Illan aikana saimme Tiialta vahvan mielipiteen ja hyvän selityksen siitä,
miten pääovi tulisi sijoittaa talossa.
Tässä se on paikassaan, kutsuvana.


Kauniista kokonaisuudesta pitää nyt bongata esiin penkki ja numerokyltti.
"Kukas se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse"-osio on tässä,
sillä olen Maaritille opettanut tuon penkin teon 
eräänä sateisena, mutta mukavana juhannuspäivänä.
Hän on siitä vähintään yhtä ylpeä kuin minä omistani!


 Maailmassa on vain kaksi taloa, jossa on samanlainen numerokyltti.
Toinen on tässä ja toinen meillä.
Se on samaisella "blondin puutyö- ja tuunauskursseilla" tehty
 ...että satummekin molemmat asumaan kolmosessa.

Naisena otankin esille vain nämä pikku nyanssit, mutta 
mainitsematta ei voi jäädä kuitenkaan se, 
että Teppo-isännän tekoinen talo tarvitaan kaikkeen tähän!
Harvinaista, sillä talon rakentaminen aloitettiin aikanaan
kaatamalla rakennuspuut metsästä
...ja siitä se sitten lähti.


Tänään ei kuitenkaan rakennettu, paitsi hyvää tunnelmaa!


Tämän talon keittiö oli tosiaankin ollut auki
ainakin edelliset 24 tuntia, sen todisti tarjoilu:

Alkupalaksi saimme 
Serranon salaattia:
(jääsalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, tomaatteja, 
kapriksia, maa-artikonasydämiä, vaaleaa balsamicoa, 
mustaapippuria, serrano -kinkkua ja tietenkin itse tehtyjä krutonkeja).


Leipä loistavan ulkonäkönsä, maun ja rapean kuoren lisäksi 
oli isännän ylpeys. Itse tehty Yhden Yön Juttu -leipä.
Leivän nimestä nappasin otsikon myös tähän tarinaan.


Sanotaan, että ruoka laskee paremmin 
muutaman ryyppylaulun ja snapsin kanssa.
Testimme osoitti väitteen todeksi.


Kattaustunnelmaan liittyy pitkä perinne:
Tuolien lähes 20 vuotta vanhat punaiset kankaat
otetaan edelleen joka vuosi käyttöön.
Niillä tunnelmaan saadaan hetkeksi väriä.


Pääruoka sai ylistäviä lausuntoja:

Paistettua siikaa

Risottotäyttettyjä paprikoita 
(hunajaa, sipulia, kanalientä, sitruunamehua,
parmesaaniraastetta, valkoviiniä, risottoriisiä jne)

Fenkolikastiketta
(tomaattia, ranskankermaa, hummerifondia, valkoviiniä jne)

Lämmintä perunapinaattisalaattia
(tuore pinaatti, peruna, voi)





Kattauksessa oli tietenkin kankaiset servetit.
Minulle sattui kohtalokas meitä yhdistävä kolmonen:)

Istumapaikkoja kun valitsimme, ilmoitti Jarno
haluavansa istua samassa paikassa kuin viimeksi.
Siis viime vappuna...
Onko hän siis kaavoihin kangistunut insinööri?


Jälkiruoka kruunasi kaiken:

Limoncello-pannacotta
(kermaa, sitruunaa, turkkilaista jugurttia, siirappia,
voita, vaaleaa balsamicoa, fariinisokeria, paahdettuja pistaasipähkinöitä)



Ilta jatkui kylläisenä ja hyvässä seurassa.
Jutunaiheet olivat mukavia ja välillä vakaviakin.

Naiset innoistuivat miettimään 
mihin sijoittaisimme kodeissamme punaisen maton? 
Aiheena siis sisustaminen ja 
ohjelma "Suomen kaunein koti".



Miehet paransivat maailmaa, työyhteisöjä ja ties mitä?


Tässä tulee tämän kirjoituksen "navan alus -huumoria"
Miksiköhän tämä oli miesten paljun vieressä?

Poikapuu!


Vuosi vaihtui pihalla kuohuvan kera.  
Ja tulihan siinä sivussa siirrettyä palotikkaat ja laajennettu terassi.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!?


Tunnelma pysyi lämpimänä koko illan.


Iloksemme saimme tuliaisen Turusta: 
perheen tytär Julia saapui hurjassa työmeikissään käymään kotona.
Tytär elää unelmaansa ja tanssiopiskelun ohella esiintyy
Turun Kaupunginteatterin näytöksessä The Rocky Horror Show `ssa.
Tätä kirjoitettaessa hän onTuurensa kanssa matkalla Lontooseen.




Vaatehuoneen oviaukko liittyy iltaan vahvasti, 
sillä perheen miehet kertoivat kisailevansä leuanvedosta:
Peilin tieltä poistettu vaatehuoneen ovi 
sai tangokseen leuanvetotangon ja kauniin verhon.
 Kaunis ja kätevä!



Alkuillasta mukana olivat 15-16-vuotiaat pojatkin, 
kunnes katosivat ikäistensä seuraan. 
Matias isosiskon suojeluksessa.



Uusi Vuosi alkoi siis
niin hyvin kuin se vain voi alkaa!

TERVEYTTÄ JA
ONNENHETKIÄ
KAIKILLE 
LUKIJOILLENI!


Johanna

25 joulukuuta 2013

HYVÄN MIELEN JOULUA !

Loirin joululaulut soivat.
Kynttilät ja jouluvalot luovat kaunista tunnelma.
Perheen miehet makoilevat ja nauttivat rauhasta.
Toinen täyttää ristisanaa ja toinen pelaa uutta peliään.

Mitään ei ole pakko tehdä.


Minä kuljen ja nautiskelen olosta kotona.
Mielessä harmittelen jo aikaa,
kun jouluvalot pitää riisua pois. 
On tämä niin kaunista aikaa!
Ulkona oleva mustuus ei minua haittaa,
kun sisällä saa fiilistellä.

Tänään joulupäivän aamuna
kävelimme perinteisesti klo 8 joulukirkkoon hiljentymään.
Sen jälkeen maistuikin aamukahvi, 
Ja kinkkuvoileipä.
Tänä vuonna jouluevankeliumi oli entistäkin tutumpi,
sillä sain kutsun ja kunnian lukea sen 
kirkossa Tuomaanpäivän aamuhartaudessa.

Hieno ja hiljentävä kokemus.



Joka vuosi joulutavaroiden laatikosta
tulee esille vihreä rautainen viisijalkainen kynttilänjalka.
Se on tarinan mukaan Eino-taatani tekemä, 
vaikka äitini ei asiasta aivan varma olekaan.
Joka tapauksessa se on n 20 vuotta  sitten poisnukkuneen
Irma-mammani tavaroiden joukosta itselleni siirtynyt aarre.

Aina en ole sen kauneutta nähnyt, 
vaikka tärkeä se minulle onkin.
Tänä vuonna huomasin sen kauneuden.
Katkaisin siihen kruunukynttilät eri mittaisiksi ja ihailin.
Mieliin muistuvat myös ne joulut,
kun Irja-mamma, Eino-taata ja Penna-eno 
viettivät niitä kanssamme.
Kuulen korvissani mamman äänen.





Siitä onkin pitkä tovi, siis edellisestä postauksestani.
Napsuttelin juuri joulutunnelmastamme kuvia.

Tänäkin vuonna sain mieheltäni
kimpun valkoisia tulppaaneja <3.



Isosiskoni oli kutonut minulle tyynyn: Ihana!




Kirjastomme lipastolla seisoo 
uudet pienet tanskalaiset puutalomme,
olen niihin aivan rakastunut:)



 Kahvin kanssa on tullut herkuteltua, 
kuten jouluna kuuluukin.
Kahvinpavut ovat kauniit myös lasipurkissa.
Kynttilää ei kannata kuitenkaan päästää palamaan
aivan loppuun - tuoksu ei ollut kovin houkutteleva.



 Tänä vuonna laitoin kotiin esille
vain ne jouluiset tavarat, 
joista todella pidän.




Perheen miesväen jouluperinne,
kuusen tuominen ja sen valojen virittely
sujui mukavasti suunnitellessani itse vieraille tarjoiltavaa.



 Eilen klo 18 jälkeen meille saapui 
lähiperheeni jälkipolvineen ja muutama ystäväkin.
27 henkeä: nuorin 1 ja vanhin 75 -vuotias.
Kaikilla tuntui olevan hyvä joulumieli -
yhteenkokoontuminen on meille tärkeää.
Mieheni luonnehtii erittäin vilkasta sakkiamme:
"Kaikki puhuu, kukaan ei kuuntele".
Olen kuitenkin havaitsevinani perheessämme
pientä rauhoittumista?

Mieheni suku on kaukana ja hajallaan pitkin Suomea
emmekä heitä jouluaattona tapaakaan. 
Raumalaisessa perheessämme
pohjalaisuus on ja pysyy kyllä vahvasti.


Mukavia joulutervehdyksiä saimme Pohjanmaalta: 
Tero Järvisen kirjoittama kirja:
"Syrän niinku salamiakki" 

KAIKKENI ANNAN

Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun on hyvä hiihtokeli.

Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun oluelle kutsuu leijonaveli.

Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun mäkihyppyä on televisios.

Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun Selänne on paitsios.

Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun lähären hirviä jahtaamahan.

Kaikkeni annan,
mutta silloon en,
kun pyyrät vaatteeta vahtaamahan.



Mukavia joulunpyhiä !