Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokapöytä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ruokapöytä. Näytä kaikki tekstit

02 helmikuuta 2015

PARAS PÖYTÄLIINA

53: 2.2.2015
Nyt on kyllä ylistettävä teille
minun helppohoitoista pöytäliinaani.
Olin taas niin helpottunut,
kun sunnuntaiaamuna otin likaisen liinan pöydältä,
heitin sen pesukoneeseen ja 
takaisin pöydälle ennen vieraiden tuloa.

Ompelutin sen joskus 4 vuotta sitten uudenvuodenjuhliimme.
Enpä ikinä olisi uskonut paljonko siitä pidän:)


 Pidin sitä jatkuvasti pöydällä,
ennen kuin tuunasin ruokapöydän kannen
meille sopivammaksi.  
Tuunauksen jälkeen liina sopi vielä paremmin pöydälle,
eikä kiinnitä liikaa huomiota.


Tässä kuva liinasta, joka on juuri pesty 40 asteessa,
kuivattu 55 minuuttia kuivausrummussa.
Hetken jäähdytys tuolin karmilla ja
pöydälle suoraan silittämättä!

Liinassa oli pahoja kastiketahroja, 
joihin hankasin tahrasaippuaa. 
Yhtään tahraa ei pesun jälkeen näkynyt.

Kangas on pehmeäpintainen huonekalukangas
Laurizonin Ribbon, 5 väriä.
Liina on n 135 cm leveä ja pituutta 275 eli 
25 cm lyhyempi kuin pöytä.
Liina jättää pöydän päät vapaaksi, 
liina roikkuu siis vain kahdelta reunalta.



En itse pidä puuvillaista liinoista, ne ovat yleensä liian ohuita.
Pääsyy on kyllä se, että olen niin laiska silittämään ja
kuitenkin tarkka sileydestä....

Haa, huomasit meidän ryppyiset ruokaliinat!
No, se on taas niiden "luonne", enkä koskaan silitä niitä:)



Nämä kuvat ovat viime uuden vuoden
venäläisen ruokateeman kattauksestamme.
Tuo kirkkaalla nesteellä täytetty pikkutölkki 
oli illan ensimmäinen maljamme.


Piti vielä kertoa tämä:
Liinaan tuli heti iso kinuskikastiketahra.
Se ehti kuivumaankin liinaan, mutta koska kangas on huonekalukangas
se kestää hankaamista.  Kostutin tahran astianpesuainevedellä 
ja hankasin vaalealla pyyhkeellä pois.
Kokonaan pois.

Mukavia ja helppoja
kattauksia sinullekin!

Jhn







01 tammikuuta 2014

YHDEN YÖN JUTTU

Yhdessä yössä
kalenteriin vaihtuu uusi numerosarja.
Oliko viime yössä jotain muuta taikaa? Olihan siinä!
Tärkeiden ystävien kotona vierailu, mukava ilta ystävien kanssa.


Sisälle astuessa ei voinut välttyä kauniin tunnelman pysähdyttävästä tehosta.
Katseet ja ajatukset pysähtyivät tervehdysten ja halausten lomassa
eteisen kauniiseen juhlatunnelmaan. Kameraa jo hapuillen:
Tämä on tallennettava!



Lasipurkit valoineen ja pieni kuusi - tyylikkäästi ilman koristeita.


Tähtikynttilät oli talon emännän Maaritin työkaverin tuunaamat,
ne olivat kuin tilaustyönä tehty tähän tilaan.


 Tarttuvana tautina olen levittänyt tähän taloon spraymaalaamisen vimman.
Ripaus mustaa lipaston vetimissä ja
vanha kullanvärinen kruunun runko nyt
maalattuna mattamustaksi.



Palataan kuitenkin hetkeksi vielä ulos.

Pimeällä en valitettavasti saanut kuvattua heidän kaunista ja hoidettua pihaansa;
kuusiaitaa, polkuja, kivetyksiä, istutuksia ja kaikki niin hoidettuja!

Illan aikana saimme Tiialta vahvan mielipiteen ja hyvän selityksen siitä,
miten pääovi tulisi sijoittaa talossa.
Tässä se on paikassaan, kutsuvana.


Kauniista kokonaisuudesta pitää nyt bongata esiin penkki ja numerokyltti.
"Kukas se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse"-osio on tässä,
sillä olen Maaritille opettanut tuon penkin teon 
eräänä sateisena, mutta mukavana juhannuspäivänä.
Hän on siitä vähintään yhtä ylpeä kuin minä omistani!


 Maailmassa on vain kaksi taloa, jossa on samanlainen numerokyltti.
Toinen on tässä ja toinen meillä.
Se on samaisella "blondin puutyö- ja tuunauskursseilla" tehty
 ...että satummekin molemmat asumaan kolmosessa.

Naisena otankin esille vain nämä pikku nyanssit, mutta 
mainitsematta ei voi jäädä kuitenkaan se, 
että Teppo-isännän tekoinen talo tarvitaan kaikkeen tähän!
Harvinaista, sillä talon rakentaminen aloitettiin aikanaan
kaatamalla rakennuspuut metsästä
...ja siitä se sitten lähti.


Tänään ei kuitenkaan rakennettu, paitsi hyvää tunnelmaa!


Tämän talon keittiö oli tosiaankin ollut auki
ainakin edelliset 24 tuntia, sen todisti tarjoilu:

Alkupalaksi saimme 
Serranon salaattia:
(jääsalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, tomaatteja, 
kapriksia, maa-artikonasydämiä, vaaleaa balsamicoa, 
mustaapippuria, serrano -kinkkua ja tietenkin itse tehtyjä krutonkeja).


Leipä loistavan ulkonäkönsä, maun ja rapean kuoren lisäksi 
oli isännän ylpeys. Itse tehty Yhden Yön Juttu -leipä.
Leivän nimestä nappasin otsikon myös tähän tarinaan.


Sanotaan, että ruoka laskee paremmin 
muutaman ryyppylaulun ja snapsin kanssa.
Testimme osoitti väitteen todeksi.


Kattaustunnelmaan liittyy pitkä perinne:
Tuolien lähes 20 vuotta vanhat punaiset kankaat
otetaan edelleen joka vuosi käyttöön.
Niillä tunnelmaan saadaan hetkeksi väriä.


Pääruoka sai ylistäviä lausuntoja:

Paistettua siikaa

Risottotäyttettyjä paprikoita 
(hunajaa, sipulia, kanalientä, sitruunamehua,
parmesaaniraastetta, valkoviiniä, risottoriisiä jne)

Fenkolikastiketta
(tomaattia, ranskankermaa, hummerifondia, valkoviiniä jne)

Lämmintä perunapinaattisalaattia
(tuore pinaatti, peruna, voi)





Kattauksessa oli tietenkin kankaiset servetit.
Minulle sattui kohtalokas meitä yhdistävä kolmonen:)

Istumapaikkoja kun valitsimme, ilmoitti Jarno
haluavansa istua samassa paikassa kuin viimeksi.
Siis viime vappuna...
Onko hän siis kaavoihin kangistunut insinööri?


Jälkiruoka kruunasi kaiken:

Limoncello-pannacotta
(kermaa, sitruunaa, turkkilaista jugurttia, siirappia,
voita, vaaleaa balsamicoa, fariinisokeria, paahdettuja pistaasipähkinöitä)



Ilta jatkui kylläisenä ja hyvässä seurassa.
Jutunaiheet olivat mukavia ja välillä vakaviakin.

Naiset innoistuivat miettimään 
mihin sijoittaisimme kodeissamme punaisen maton? 
Aiheena siis sisustaminen ja 
ohjelma "Suomen kaunein koti".



Miehet paransivat maailmaa, työyhteisöjä ja ties mitä?


Tässä tulee tämän kirjoituksen "navan alus -huumoria"
Miksiköhän tämä oli miesten paljun vieressä?

Poikapuu!


Vuosi vaihtui pihalla kuohuvan kera.  
Ja tulihan siinä sivussa siirrettyä palotikkaat ja laajennettu terassi.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!?


Tunnelma pysyi lämpimänä koko illan.


Iloksemme saimme tuliaisen Turusta: 
perheen tytär Julia saapui hurjassa työmeikissään käymään kotona.
Tytär elää unelmaansa ja tanssiopiskelun ohella esiintyy
Turun Kaupunginteatterin näytöksessä The Rocky Horror Show `ssa.
Tätä kirjoitettaessa hän onTuurensa kanssa matkalla Lontooseen.




Vaatehuoneen oviaukko liittyy iltaan vahvasti, 
sillä perheen miehet kertoivat kisailevansä leuanvedosta:
Peilin tieltä poistettu vaatehuoneen ovi 
sai tangokseen leuanvetotangon ja kauniin verhon.
 Kaunis ja kätevä!



Alkuillasta mukana olivat 15-16-vuotiaat pojatkin, 
kunnes katosivat ikäistensä seuraan. 
Matias isosiskon suojeluksessa.



Uusi Vuosi alkoi siis
niin hyvin kuin se vain voi alkaa!

TERVEYTTÄ JA
ONNENHETKIÄ
KAIKILLE 
LUKIJOILLENI!


Johanna

13 tammikuuta 2013

PARTYT ja PARMESAANIKEKSIT

(Sovitaanko niin että päivän puheenaihe, painonpudotus, ei kuulu tähän kirjoitukseen!
Jätän rasvaprosentit heti näin aluksi unholaan, koska se ei millään istu tähän tarinaan!)

Onpas aikaa kun olen viimeksi kirjoitellut, on ollut kaikenlaista haipakkaa! 
On ollut juhlia ja vieraita, arkea ja touhuamista, lepäämistä ja lataamista!
Siinäpä se aika vierähti, aiheita kirjoituksiin olisi nyt vaikka kuinka paljon.

Pyhien aikana tuli kokeiltua monenlaisia uusia reseptejä.
Tähän juustoiseen parmesaanikekseihin tutustuin joitakin viikkoja sitten
entisen työkaverini ja naapurini syntymäpäivillä. Kuohuviinin kanssa, nam!
Alkuperäinen resepti on Alkon pienesta viinioppaasta.
 Mukavaa suolaista naposteltavaa mukaviin hetkiin.

Ainekset: 200 g parmesaania raastettuna. 1 dl vehnäjauhoja, 1 tl leivinjauhetta,100 g huoneenlämpöistä voita, 2 kananmuna,(seesamin- tai unikonsiemeniä).

Sekoita juusto, vehnäjauhot ja leivinjauhe. Lisää joukkoon voi ja muna, sekoita tasaiseksi taikinaksi. Lusikoi tai pyörittele kekoja uunipellille pieniksi keoiksi Jätä väleihin tilaa, jotta keksit mahtuvat sulamaan. Ripottele haltessasi päälle seesamin- tai unikonsiemeniä.

Paista 175-asteisessa uunissa noin 10 minuuttia, kunnes saaneet hieman kauniin värin. (Alkon Etikettiklubin Pieni viiniopas lehtisestä 11/2012).
(Minä peittelin piparit kelmulla ja laitoin jääkaappiin ennen tarjoilua -rapeus katosi.-älä siis tee niin!)


Juhlissa tapasimme vanhoja tuttuja ja tutustuimme uusiin ihmisiin. 
Siitähän on ainekset elämän huippuhetkiin ! 
Nappailin muutamia kuvia illan aikana. Kaunista ja kodikasta!





Kiitos vielä Annelle ja Sakkelle mukavista juhlista, 
hyvästä ruuasta ja seurasta.