13 tammikuuta 2016

KOTILIESI KOTONAMME

Talvinen tervehdys pitkästä pitkästä aikaa!

Onpas tosiaan mennyt pitkä tovi viime kirjoituksesta.
Jostain kumman syystä, 
olen nostanut julkaistavien aiheiden rimaani liian korkealle, 
enkä ole pitkään aikaan saanut aikaiseksi aihetta,
mikä olisi mielestäni sen ylittänyt.


Ulkona on vihdoinkin talventuntua, lunta maassa ja pakkasta.
Siitä huolimatta aiheeni ei koske talvea, ei tänään loppuvaa joulunaikaa.

Tämän juttu tehdään "yleisön pyynnöstä":


Marraskuun neljäs oli jännittävä päivä.
Pari viikkoa ennen sitä meillä kotona vierailivat
toimittaja Riikka Kauvosaari sekä valokuvaaja Suvi Elo.



Jutuntekopäivänä aurinko paistoi, 
pidin ansaitun vapaapäivän pitkästä aikaa,
juttelimme mukavia, hieman herkuttelimmekin.
Riikan ja Suvin aikaansaannos julkaistiin siis 
4.11.2015 Kotiliesi-lehdessä.

Olen saanut siitä monta miellyttävää kommenttia
ja lisäpyyntö kuvien julkaisemiseksi täällä.
Kaikki eivät ole lehteä nähneet.


Tämä yllä oleva kuva on ehdoton suosikkini.
Valokuvaaja Suvi ei kauaa kameraansa asetellut 
ja sai tallennettua näin huiman tunnelman:
Auringon paiste ja rentoutunut emäntä!


Tämän lipaston tuunaamisesta 
kerroinkin jo täällä blogissani vuonna 2012 täällä.


Tämä musta lipasto ja iso kello 
on yksi omista suosikeistani kotonamme.


Keittiö- ja ruokatilasta kun siirtyy eteiseen kääntää katseensa, 
näkee talon toiseen päähän saakka.
Ovet eivät suinkaan olleet näillä kohdin 
kun tämän talon ostimme.

Vuonna 1908 rakennetussa talossamme oli alunperin 
alakerrassa kaksi asuntoa, ja kuvan ensimmäisellä oviaukolla 
on nämä asunnot aikanaa yhdistetty.



Toimistomme lipaston ylle
kehystime talon rakennuslupaan liittyvät 
pohja- ja julkisivupiirustuksen.


Valkoisia kaakelimuureja talossamme on neljä.
Tämä on niistä kaikkein koristeellisin.

Kahdessa muurissa poltamme puita, 
kahdessa lämmittävät 70-luvun sähkövastukset 
uusituilla termostaateilla.


Kirjastoksi kutsumamme perähuoneen seinällä
vartioi kipsinen sarvikuono.
Mieheni kysyi minulta, olenko tosissani, kun toin sen meille.
Ja olinhan minä. 



Pidin itse kovasti Suvin ottamista kuvista.  
Ja miten vaivattomasti se kävikään!


Mukavia talvisia päiviä toivotellen.
Joka päivä kohti valoisampia päiviä.

Minä kevätihmisenä odotan jo niin kevättä!

Nähdään!
Jhn















07 heinäkuuta 2015

PIHAVAJAN PÄIVITYS

Nro 56: 7.7.2015


Siitä on jo 18 vuotta aikaa, kun löysimme ränsistyneen mökin villiintyneellä tontilla.  
Rakastuimme siihen suinpäin molemmat, ja siitä alkoi tämä mökkihöperyys.
Monenlaisia unelmia ja haaveita on paikkaan liittynyt, ja 
ne ovat muuttuneet ja kehittyneet pikkuhiljaa.  
Nämän vuodet ja niiden kesät ovat täyttyneet mukavilla muistoilla.
Joka kevät jokin korjattava tai muutettava paikka saa meidän intoutumaan.  
Jotta tästä ei tulisi aivan työleiriä, puuhastememme vain juhannukseen saakka 
kaiken irtoavan vapaa-ajan, sen jälkeen keskitymme kesän viettoon.

Tässä tulee tämän kevään projektistamme
 liikaa kuvia ja valtavasti tekstiä. 

Edellisestä päivityksestä vierähtikin jo tovi!


Pihavajamme punaisesta mummolatyylistä astuttiin mustavalkoiseen
 maailmaan, samaan tyyliin kuin kuin rannalla oleva sauna ja puuvaja jo ovat.
Vajan henkeä malttoi päivittää, sillä se ei ollut mitenkään tyylipuhdas aikansa rakennus,
vaan vuosikymmenien aikana vaan kyhätty.
Se ei palvellut meidän arkeamme, eikä miellyttänyt silmää.

Ensimmäinen homma mökillä vuonna 1998 oli keksiä 
miten saadaan näppärästi 3 kk ikäiselle pojallemme pyllynpesuvettä: 
Pihavajan kulmalle kannoimme silloin jonkun saunasta hylkäämä vesipata ja
rakensimme kahdelle sivulle aitauksen. Siinä se palveli myös
 loistavana tiskauspaikkana tämän kevään päivitykseen saakka.


Onneksi Kollanpojilta löytyi muiden puutarvikkeiden lisäksi 
erä saman levyistä "veitsipontti"-lautaa
kun vanha vajamme seinät olivat. 
Halusin aidan sivut ehdottomasti tehtyä seinän jatkeeksi.

Eniten rakennuksen tyylinvaihdokseen vaikutti tietenkin värin vaihtuminen.
 Suuren muutoksen teki myös karmilistojen vaihtaminen 
kapeiksi ja seinän värisiksi. Aidan linjat vaihtuivat vaakaan.
Lisäksi nostimme vanhat laatat ylös, tasasimme pohjan, 
teimme reunat ja laatoitimme isomman alueen.


Päätimme siis tehdä yhden aitauskulman sijaan 
aitaukset molemmille puolille.

Kun tuli ikkunan maalauksen aika, havaitsin sen olevan ihan laho. 
Samalla hetkellä syntyi ajatus ikkunan vaihtamisesta oveksi...ja siinä se nyt on.
Se oli siis aivan superajatus, sen olemme nyt käytössä huomanneet,


Mies piti ajatusta ensin aivan turhana. Onneksi alkoi muistaakseni jokin jääkiekkopeli telkkarista ja minähän tartuin sahaan! Hups! Eihän siinä ollut kuin 5 tai 6 lautaa, 
jotka sain käsin sahattua ikkunan sivuja alastulevien tolppien kyljestä.  
Olihan siinä pari isoa naulaa eli rautasahaakin tarvittiin. 
Rapun tein vanhoista laudoista.

Oven sivuille tein kapeat karmilaudat ja 
seuraavan ongelman kimppuun: mistä saadaan ovi?


Ovi ei tosiaan saisi olla mitenkään hieno tai viimeistelty,
vaan sen pitäisi sopia vajan tyyliin. Samassa vajassa oli vanhat pariovet 
ja niistä otinkin mallia. Valitsin tarkoituksella eri levyisiä ja 
paksuisia lautoja, joita löysin talon alta. 
Tuumasta toimeen ja toteuttamaan myös pyöreää ikkunahaavettani.
Lisäksi halusin oven aukeavan sisäänpäin.

Nyt kirjoittaessani huomaan, miten tämä projekti kehittyi ja kasvoi sitä tehtäessä.
Ennen pyöreän reijän sahaamista poikkesin raitakaupassa kyselemässä, olisiko mitään
pyöreää metallista/alumiinista rengasta tai kehää, josta saisin ikkunaani "karmit".
Keksin käyttää siihen "ilmastointiputken kiinnityshelaa"  tai jotain sinne päin -osaa.
Rauman Lämpö-Kartanosta ystävällisesti tilasivat minulle sellaiset 200 mm kokoiset.
Isäni madalsi ne, ja näin sain oven reikään molemmin puolin alumiinikehykset.  
Sisäpuolelle laitoin neljällä listalla neliönmallisen lasinpalan.

Pieni kurkkaus sisään vajaan.

Kylläpä maali vielä kiiltelee rumasti vanhassa kuivassa seinässä, 
onneksi kunnolla kuivuttuaan ei enää kiiltele.


Tässä kuvassa näkyy vajan toinen ovi, joka edelleenkin jäi myös käyttöön.


Näissä kuvissa on tulossa pöydille runkoja. 
Ihan itte suunnittelin ja tein alusta loppuun. Tukevatkin niistä tuli:)
Kellaristamme löytyi edellisen kodin keittiöremontista jäänyt allas ja hana, 
jotka otettiin nyt uusiokäyttöön. Kylmä vesi tuli talon kulmalle jo vanhassakin versiossa, 
nyt se tulee oikeasta hanasta ja alhaaseen.


Vaikka tätä projektia pidinkin omanani, niin ilman apujoukkoja siitä ei olisi tullut mitään.
Lauri ja Krista maalailivat seiniä, Maarit ja Teppo toivat ja istuttivat aidanreunaan 
ihania jättipoimulehdentaimia.  Mieheni hoiti kaikki raskaimmat työt: kaivamiset, laatoitukset, tolppien lyömiset, tarvikkeiden ostamiset jne.  Kiitos!

Käsillä tekeminen tekee hyvää aivoille - sanotaan. 
Sen uskon ja olen myös siitä hyvin riippuvainen.  
Nautin niin suunnattomasti kevätpuuhistamme.
Niihin uppuituessani ajatuksenikin ovat niissä, eivätkä varsinaisessa työssäni.
Työssäni kyllä suunnittelen, mutta konkreettisesti en juurikaan tee asioita.


Myös meidän pihallemme tuli suosituista kuormalavoista kyhätty istuin.
Vanhat vahakankaat ovat muuten aivan loistavia, kun pitää maalatessa suojata paikkoja!

Jonkinlaisen pikkupöydänkin aioin tehdä penkin eteen kahvihetkiä varten.
Olin jo kantamassa vanhoja laattoja pois, mutta ajattelinkin käyttää niitä nyt pöydänjalkoina.
Hukkapaloista tein kolmen laudan kannen ja hieman maalia päälle.  
Halpa, nopea ja toimiva!


Tässäpä on uusi "kesäkeittiömme".
Kaikki seinät ovat vajan alkuperäisiä,  
väliseinän maalasin valkoiseksi (ensin kylläkin mustaksi).
Vanha jääkaappi sai liitutaulutarraa pintaansa. Se palvelee edelleen 
grillattavien ja kesäjuotavien säilytyksessä, mökin jääkaappi kun on melko pieni.
Aiemmin jääkapille suunnistettiin työkalujen, sahojen ja ruohonleikkuubensojen ohitse,
nyt tämä nurkka on pyhitetty vain keittiötavaroille.


Vanhoista leveistä kulmalistoista tein seinälle pari boksia kahvitavaroille. 
Työtason mustavalkoruutuisen vahakankaan alla on vanhoja lautoja.
Meillä nääs astuttiin samalla uudelle aikakaudelle,
kun hankimme ensimmäisen kahvinkeittimen mökillemme.
Muovinen matto on osoittautunut tilassa käteväksi.


Pihan ja ruuanlaiton toimivuutta parannettiin rakentamalla grillauspiste.
Se on vajan päädyn levyinen eli noin kolme metriä.
Enää ei kanneta pallogrilliä ulos ja sisälle ja etsitä hiiliä jne.


Nurmikko poistettiin ensin laattojen alta.  Lautaa käytettiin viivaimena ja 
puukolla tehtiin rajaukset.  Se tekikin reunan leikkaamisesta helppoa ja siistiä.  
Laattojen alle laitoimme juurikankaan ja hiekkaa.


Vanha hyvä savustuspönttö, uusi kaasugrilli, paikka kaasupullolle, muurikalle ja sen polttimelle ja grillaustarvikkeille: nämä kaikki koetin saada sopimaan kolmeen metriin. Huh! Jokunen tunti ja ilta menikin sen miettimisessä. Savustuspöntön sijoittaminen uuteen paikkaan on vieläkin kesken.  En osaa muurata enkä hitsata:(




Pöytätason grillin viereen ja grillin alle tein lattialaatoista, jotka löysin Laattapisteestä.
Taidan nostaa ne talveksi sisälle, koska en tiedä, miten ne kestävät talvea, 
Rasva ja kuumuus olisivat tuhrineet puutason hetkessä, 
tämä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. 

Grilliin kuuluva pyörällinen metallikaappi ei ollut mieleeni.  
Suunnittelin pöytätason niin, että kuumeneva grilli ei osu puihin 
vaan Siemen-Florasta ostamiini kiviin. Myös kivilaatat löytyivät sieltä.

 


Aitaus ehti juuri ja juuri valmistua ennen juhannusta,
sillä sateet ja koleus hidastivat projektia.  
Toimivuus tuli ystävien kanssa testattua.


Mitenkähän nuo vanhat terassien aidat saisi tuunattua samaan henkeen?

Kuten varoitin, kuvia ja tekstiä oli paljon.
Mukavaa jos jaksoit lukea koko jutun!

Koko jutun kirjoittamisen ajan satoi kaatamalla - voih.
Miten mukavaa olisikaan herätä jälleen auringonpaisteeseen!


Nähdään!

Mökin saunasta olen kirjoittanut aiemmin
Loppiaisena 2014  saunareissumme. on kirjattuna.
Mökin kuistista kerron tässä jutussa.

(Kaikki tuotteet on ostettu eikä ostopaikkojen kanssa ole tehty sopimusta heidän mainitsemisestaan.)

10 toukokuuta 2015

VIERAILULLA

Nro 55: 10.5.2015



Tämän kauniin eteiskuvan myötä 
toivotan teidät tervetulleeksi
vierailulle ystäväperheemme luokse,
kauniiseen remontoituun omakotitaloon.

Me siis käylährettihin kyläs!


Ensivaikutelmaa ei voi pyyhkiä pois - näin se syntyi tässä kodissa:
Entisen tuulikaapin liukuovikaapit poistettiin,
tilalle valittiin kaunis tapetti, iso pyöreä peili sekä käytännöllinen laatikosto.
Tietenkin kaapin vaatteille piti ensin löytää toinen säilytyspaikka.

Vieraiden takkeja ei tarvitse piilottaa, 
niitä varten oli hankittu seinäkoukut.




Tuulikaapin ja eteisen välinen ovi vaihdettiin parioveksi.
Näin sisääntullessa ei jäädä suljettuun pieneen tilaan,
vaan näkymä ja kulku kauniiseen eteiseen aukeaa heti.

Epäonnekkaan vesivahingon vuoksi tämä koti oli
viikkoja isossa remontissa: väliseiniä ja lattiapintoja poistettuna.
Hurisevat kuivaajat metelöivät ja puhalsivat talossa viikkoja,
arki oli pitkään sekaisin ja asukkaiden hermojakin koeteltiin.

Mutta remontin ja uudistusten myötä 
huoneiden tunnelmia päivitettiin, 
ja nyt niistä on oikeus nauttia.


Eteisen vieressä on heti vierashuone.
Vierashuoneen mustavalkoinen tunnelma
saa lisähehkua kruunusta. 
Huoneen tyylikkyys perustuu lähes mustaan tehosteseinään.
Täällä vieraat varmasti viihtyvät.


Talon emäntä otti "vinkistä vaarin";
hän tuunasi vanhat makuuhuoneen valaisimet
maalilla vierashuoneeseen sopiviksi.


Eteiseen on koottu kuvia kauniisiin ryhmiin.
Tapetin lämmin harmaa sävy jatkaa värimaailmaa
ja näyttää kauempaa lähes yksiväriseltä.
Läheltä katsottuna siinä kuitenkin hohtaa pieni kuvio.


Makuuhuoneessa tunnelmaan johtaa 
aiemmin hankittu romanttinen sängynpääty,
ja ylellisyyttä luo kattovalaisin.
Huoneen värit yhdistyvät päätyseinän tapetissa:
pellava, kerma ja hopea.


Tyylikästä ja ajatonta keittiötä ei tässä remontissa 
onneksi tarvinnut uusia.
Se on joitakin vuosia sitten uusittu, selkeä ja 
käyttäjiensä mukaan myös erityisen toimiva Puustelli-keittiö.


Olohuoneen seinällä iso kaunis maalaus
kertoo selvästi tässä talossa eläneiden 
kauniiden ladyjen viihtyneen täällä. 
Ja kun naiset viihtyvät, viihtyvät miehetkin.
Se ei ole ihme, niin toimivaa ja viihtyisää täällä on.



Elämä on kuin tanssia!
Kerttu Horilan tanssipari
muistuttaa elämän erilaisista rytmeistä.

Näin voisi tämän perheen elämästä sanoa:
välillä arjen tahti on kuin tulista rumbaa, 
välillä rauhoitutaan viikoiksi balladien maailmaan,
hip hoppiakin tanssitaan lapsenlapsien rytmiin.





Aiemmin kolkko kodinhoitohuone ei kutsunut sisään.
Nyt uusittu kodinhoitohuone on emännän mieleen.
Uudet kalusteet ja kalustejärjestely,
tapetti ja uusittu valaistus madaltavat varmasti kynnystä
tarttua ryppyisiin paitoihin tai pyykkipinoon.




Talon takkahuone on keittiön vieressä,
ja sen kautta päästään myös terassille.
Takkahuoneesta pääsee suihku- ja saunatiloihin.

Oikeastaan tämän huoneen on ominut perheen isäntä.
Se tarkoittaa sitä, että takka, televisio ja mukava sohva eivät vielä riitä...


Tämä peili sisältää yllätyksen!
Peili onkin ikkuna löylyhuoneen ja huoneen välillä.


Tämä kuva on otettu saunan lauteilta, 
josta siis on suora linja televioon:
  tänä iltana miehet katsoivat saunan lauteilta 
- mitäs muuta kuin jääkiekkoa!



Iltaamme suloistutti lapsenlapsi Antti:
innokas, iloinen, ihana poika.
Välillä keinuteltiin mummon isän valmistamassa keinutuolissa,
välillä meno oli puheliasta ja vauhdikastakin.



Velvollisuudet tuli myös hoidettua,
Antti, 2 vuotta, teki välillä läksyjä:)


Saimme nauttia illan hyvästä seurasta, 
vaihtaa kuulumisia,
nauttia vatsan täydeltä maukasta ruokaa.
Vain tämän ihanan jälkiruuan 
ehdin kuvata ennen sen häviämistä.


"Hyvät hetket ovat
elämän suola"

Jhn