PIHAVAJAN PÄIVITYS

Nro 56: 7.7.2015

Siitä on jo 18 vuotta aikaa, kun löysimme ränsistyneen mökin villiintyneellä tontilla.  

Rakastuimme siihen suinpäin molemmat, ja siitä alkoi tämä mökkihöperyys.

Monenlaisia unelmia ja haaveita on paikkaan liittynyt, ja 

ne ovat muuttuneet ja kehittyneet pikkuhiljaa.  
Nämän vuodet ja niiden kesät ovat täyttyneet mukavilla muistoilla.

Joka kevät jokin korjattava tai muutettava paikka saa meidän intoutumaan.  

Jotta tästä ei tulisi aivan työleiriä, puuhastememme vain juhannukseen saakka 

kaiken irtoavan vapaa-ajan, sen jälkeen keskitymme kesän viettoon.

Tässä tulee tämän kevään projektistamme

 liikaa kuvia ja valtavasti tekstiä. 

Edellisestä päivityksestä vierähtikin jo tovi!

Pihavajamme punaisesta mummolatyylistä astuttiin mustavalkoiseen

 maailmaan, samaan tyyliin kuin kuin rannalla oleva sauna ja puuvaja jo ovat.
Vajan henkeä malttoi päivittää, sillä se ei ollut mitenkään tyylipuhdas aikansa rakennus,
vaan vuosikymmenien aikana vaan kyhätty.
Se ei palvellut meidän arkeamme, eikä miellyttänyt silmää.

Ensimmäinen homma mökillä vuonna 1998 oli keksiä 

miten saadaan näppärästi 3 kk ikäiselle pojallemme pyllynpesuvettä: 

Pihavajan kulmalle kannoimme silloin jonkun saunasta hylkäämä vesipata ja

rakensimme kahdelle sivulle aitauksen. Siinä se palveli myös

 loistavana tiskauspaikkana tämän kevään päivitykseen saakka.

Onneksi Kollanpojilta löytyi muiden puutarvikkeiden lisäksi 

erä saman levyistä "veitsipontti"-lautaa

kun vanha vajamme seinät olivat. 

Halusin aidan sivut ehdottomasti tehtyä seinän jatkeeksi.

Eniten rakennuksen tyylinvaihdokseen vaikutti tietenkin värin vaihtuminen.

 Suuren muutoksen teki myös karmilistojen vaihtaminen 

kapeiksi ja seinän värisiksi. Aidan linjat vaihtuivat vaakaan.

Lisäksi nostimme vanhat laatat ylös, tasasimme pohjan, 

teimme reunat ja laatoitimme isomman alueen.

Päätimme siis tehdä yhden aitauskulman sijaan 

aitaukset molemmille puolille.

Kun tuli ikkunan maalauksen aika, havaitsin sen olevan ihan laho. 

Samalla hetkellä syntyi ajatus ikkunan vaihtamisesta oveksi...ja siinä se nyt on.

Se oli siis aivan superajatus, sen olemme nyt käytössä huomanneet,

Mies piti ajatusta ensin aivan turhana. Onneksi alkoi muistaakseni jokin jääkiekkopeli telkkarista ja minähän tartuin sahaan! Hups! Eihän siinä ollut kuin 5 tai 6 lautaa, 

jotka sain käsin sahattua ikkunan sivuja alastulevien tolppien kyljestä.  

Olihan siinä pari isoa naulaa eli rautasahaakin tarvittiin. 

Rapun tein vanhoista laudoista.

Oven sivuille tein kapeat karmilaudat ja 

seuraavan ongelman kimppuun: mistä saadaan ovi?

Ovi ei tosiaan saisi olla mitenkään hieno tai viimeistelty,

vaan sen pitäisi sopia vajan tyyliin. Samassa vajassa oli vanhat pariovet 

ja niistä otinkin mallia. Valitsin tarkoituksella eri levyisiä ja 
paksuisia lautoja, joita löysin talon alta. 
Tuumasta toimeen ja toteuttamaan myös pyöreää ikkunahaavettani.

Lisäksi halusin oven aukeavan sisäänpäin.

Nyt kirjoittaessani huomaan, miten tämä projekti kehittyi ja kasvoi sitä tehtäessä.

Ennen pyöreän reijän sahaamista poikkesin raitakaupassa kyselemässä, olisiko mitään

pyöreää metallista/alumiinista rengasta tai kehää, josta saisin ikkunaani "karmit".

Keksin käyttää siihen "ilmastointiputken kiinnityshelaa"  tai jotain sinne päin -osaa.

Rauman Lämpö-Kartanosta ystävällisesti tilasivat minulle sellaiset 200 mm kokoiset.

Isäni madalsi ne, ja näin sain oven reikään molemmin puolin alumiinikehykset.  

Sisäpuolelle laitoin neljällä listalla neliönmallisen lasinpalan.

Pieni kurkkaus sisään vajaan.

Kylläpä maali vielä kiiltelee rumasti vanhassa kuivassa seinässä, 

onneksi kunnolla kuivuttuaan ei enää kiiltele.

Tässä kuvassa näkyy vajan toinen ovi, joka edelleenkin jäi myös käyttöön.

Näissä kuvissa on tulossa pöydille runkoja. 

Ihan itte suunnittelin ja tein alusta loppuun. Tukevatkin niistä tuli:)

Kellaristamme löytyi edellisen kodin keittiöremontista jäänyt allas ja hana, 

jotka otettiin nyt uusiokäyttöön. Kylmä vesi tuli talon kulmalle jo vanhassakin versiossa, 

nyt se tulee oikeasta hanasta ja alhaaseen.

Vaikka tätä projektia pidinkin omanani, niin ilman apujoukkoja siitä ei olisi tullut mitään.

Lauri ja Krista maalailivat seiniä, Maarit ja Teppo toivat ja istuttivat aidanreunaan 

ihania jättipoimulehdentaimia.  Mieheni hoiti kaikki raskaimmat työt: kaivamiset, laatoitukset, tolppien lyömiset, tarvikkeiden ostamiset jne.  Kiitos!

Käsillä tekeminen tekee hyvää aivoille - sanotaan. 

Sen uskon ja olen myös siitä hyvin riippuvainen.  

Nautin niin suunnattomasti kevätpuuhistamme.

Niihin uppuituessani ajatuksenikin ovat niissä, eivätkä varsinaisessa työssäni.

Työssäni kyllä suunnittelen, mutta konkreettisesti en juurikaan tee asioita.

Myös meidän pihallemme tuli suosituista kuormalavoista kyhätty istuin.

Vanhat vahakankaat ovat muuten aivan loistavia, kun pitää maalatessa suojata paikkoja!

Jonkinlaisen pikkupöydänkin aioin tehdä penkin eteen kahvihetkiä varten.

Olin jo kantamassa vanhoja laattoja pois, mutta ajattelinkin käyttää niitä nyt pöydänjalkoina.

Hukkapaloista tein kolmen laudan kannen ja hieman maalia päälle.  
Halpa, nopea ja toimiva!

Tässäpä on uusi "kesäkeittiömme".

Kaikki seinät ovat vajan alkuperäisiä,  
väliseinän maalasin valkoiseksi (ensin kylläkin mustaksi).

Vanha jääkaappi sai liitutaulutarraa pintaansa. Se palvelee edelleen 
grillattavien ja kesäjuotavien säilytyksessä, mökin jääkaappi kun on melko pieni.
Aiemmin jääkapille suunnistettiin työkalujen, sahojen ja ruohonleikkuubensojen ohitse,
nyt tämä nurkka on pyhitetty vain keittiötavaroille.

Vanhoista leveistä kulmalistoista tein seinälle pari boksia kahvitavaroille. 

Työtason mustavalkoruutuisen vahakankaan alla on vanhoja lautoja.
Meillä nääs astuttiin samalla uudelle aikakaudelle,

kun hankimme ensimmäisen kahvinkeittimen mökillemme.

Muovinen matto on osoittautunut tilassa käteväksi.

Pihan ja ruuanlaiton toimivuutta parannettiin rakentamalla grillauspiste.

Se on vajan päädyn levyinen eli noin kolme metriä.

Enää ei kanneta pallogrilliä ulos ja sisälle ja etsitä hiiliä jne.

Nurmikko poistettiin ensin laattojen alta.  Lautaa käytettiin viivaimena ja 

puukolla tehtiin rajaukset.  Se tekikin reunan leikkaamisesta helppoa ja siistiä.  

Laattojen alle laitoimme juurikankaan ja hiekkaa.

Vanha hyvä savustuspönttö, uusi kaasugrilli, paikka kaasupullolle, muurikalle ja sen polttimelle ja grillaustarvikkeille: nämä kaikki koetin saada sopimaan kolmeen metriin. Huh! Jokunen tunti ja ilta menikin sen miettimisessä. Savustuspöntön sijoittaminen uuteen paikkaan on vieläkin kesken.  En osaa muurata enkä hitsata:(

Pöytätason grillin viereen ja grillin alle tein lattialaatoista, jotka löysin Laattapisteestä.

Taidan nostaa ne talveksi sisälle, koska en tiedä, miten ne kestävät talvea, 

Rasva ja kuumuus olisivat tuhrineet puutason hetkessä, 

tämä on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. 

Grilliin kuuluva pyörällinen metallikaappi ei ollut mieleeni.  

Suunnittelin pöytätason niin, että kuumeneva grilli ei osu puihin 

vaan Siemen-Florasta ostamiini kiviin. Myös kivilaatat löytyivät sieltä.

 

Aitaus ehti juuri ja juuri valmistua ennen juhannusta,

sillä sateet ja koleus hidastivat projektia.  

Toimivuus tuli ystävien kanssa testattua.

Mitenkähän nuo vanhat terassien aidat saisi tuunattua samaan henkeen?

Kuten varoitin, kuvia ja tekstiä oli paljon.

Mukavaa jos jaksoit lukea koko jutun!

Koko jutun kirjoittamisen ajan satoi kaatamalla - voih.

Miten mukavaa olisikaan herätä jälleen auringonpaisteeseen!

Nähdään!

Mökin saunasta olen kirjoittanut aiemmin, 

Loppiaisena 2014  saunareissumme. on kirjattuna.

Mökin kuistista kerron tässä jutussa.

(Kaikki tuotteet on ostettu eikä ostopaikkojen kanssa ole tehty sopimusta heidän mainitsemisestaan.)

PUNAISEN TORPAN MUSTAT SEINÄT

Nro 52: 23.1.2015

Aloitan tämän tarinan tästä tunnelmakuvasta, 
joka ehkä kiteyttää tämän torpan tarinan. 
Lipasto taitaa olla vuodelta 1982, siinä on ainakin kolmannet vetimet ja 
sokkelin tilalla nykyään pyörät. Eläköön tuunaus ja kunnon kalusteet!

Olipa kerran nuorehko mies, 

joka etsi kotia tai kotia, jonka yhteydessä olisi talli, halli tms. 

Kun se sitten löytyi lapsuuden leikkimailta, oli into kova saada se.

Näiden sopivaksi todettujen hallien kanssa 

samalla pihalla seisoi punainen torppa.  

Torpan rinnalla punainen pihasauna tupineen. 

Pihapiirissä kaikki rakennukset eri sivuilla, kuten hyväksi on todettu.

Torpan sisällä tunnelma oli "hieman" väljähtänyt, kuten kuvissa näkyy. 

Sitä oli käytetty viimeaikoina taukotupana.  

Sille en mahda mitään, kun mielikuvitus "lähtee laukkaamaan". 

Muutaman hetken torpalla oltuani oli uusitun torpan kuva valmis 

vartaloni yläosassa olevassa kompuutterissa.  

Kummipoikaa siis testaamaan, 

voisiko kummitäti tunkea itsensä suunnittelutiimiin?

Torppaan asettuu ajoittain myös hänen poikansa. 

Punainen mummonmökki tarvitsee siis miehekkään uuden lookin. 

Suunnitelma ja toteutus laaditaan hyvin pienellä budjetilla. Sanoisin, ettei se aina ole jarruna kuten luullaan, vaan luovuuden lähde. Ajatukseni oli saada mökkiin vanhaa kunnioittaen ensisilmäyksellä selväksi, että talossa ei asu mummo. Ja aikaa remonttiin oli todella vähän.

Huoneet ovat melko matalia ja neliöitä noin 70. 

Huonejärjestys ja ovien paikat luova kuitenkin tunteen isommasta talosta.
Suuruuden tunnetta luo myös koko talon samansävyiset lattiat. 

Erityisesti keittiö inspiroi minua kovasti. Remontilla koetetaan saada torppa nopeasti ja pienellä budjetilla asuinkuntoon. Mitään turhaa ei tehdä, kaikki tarpeellinen kylläkin. Edellisten remontoitsijoiden materiaalivalinnat hyväksytään, käytetään ja tuunataan -jos mahdollista.  Ja olihan se monessa kohtaa.  Me emme ehkä olisi valinneet tänne lastulevyä, lasikuitu- tai vinyylitapetteja.

Samana iltana innolla tekemäni vapaankäden luonnos jäikin sitten lopulliseksi suunnitelmaksi. Keittiön vanhat kaapistot poistettiin, vesimittari siirrettiin allaskaappiin, lattia aukaistiin ja eristettiin ja laitettiin uusi pinta. Osa seinistä levytettiin, osa vain maalattiin. Katon levyt saivat valkoisen maalin myös. 

Kustannus- ja ulkonäkösyistä keittiön päätyseinä maalattiin kokonaan, 

se jäi käyttöön ilman kaakeleita tai lasia. 

Katsotaan miten pinta kestää käytössä. 

Siihen on helppo lisätä jokin pinnoite tai maalata uudelleen tarvittaessa. 

Keittiön kiinteät väripinnat ovat valkoinen, kitti, hiilenmusta ja puu.

Puuhella myytiin, mutta onneksi ihana kuuppa sai jäädä.

Halusin keittiön kaapit jättää ilman sokkelia. Ilmavuutta ja nuorekkuutta. Toimivuuttakin: jos taloon tulee hiiriä piilopaikkana ei ole kaapinaluset. Säätöjalat saivat jäädä, koska sopivat kuvaan rennon fiiliksen vuoksi. Kaappien molemmin puolin upotetiin johdot seinävaloille, joita voi suunnata tarvittaessa. Kodikas ja toimiva. Vanha matto oli kuin tehty tilaan.

Isäni 75 v oli pojan apuna koko remontin ajan. 

Ongelmanratkaisukyky ja iän tuoma remonttien yleistieto korvaa ajoittaisen kankeuden. 

Yhdistelmä pappa ja pojanpoika lienee vaatinut molemmilta 

joitakin kertoja lehmänhermoja, mutta homma pelasi yhteen silti loistavasti. 

Äiti ja sisko parhaimmillaan siivouspuuhissa, pojan isä sähköhommissa, 

siskon tyttö maalaa ja minä toimin maalaus-, suunnittelu- ja johtoportaassa :):):) 

Muut apujoukot kantavat ja maalaavat. 

Suku voi olla myös paras, eikä sanonnan mukaan aina pahin.

 Vanhat kirkkaan vihreät kaakelit maalattiin 
samalla maalilla kuin keittiön päätyseinä. Kaakeleissa oli hieno kohokuvio.
Talossa ollut käyttämätön liesi otettiin käyttöön ja sijoitettiin kuupan alle.

 Lopputulos ei isommalla rahalla juuri paremmaksi olisi muuttunut.  

No tietenkin induktioliesi jne, mutta kaikki toimii näin oikein hyvin ja lisäksi näyttää mielestäni hyvältä. 

Valitsimme tähän liesikokonaisuuteen valkoiset työtasot, 

jotta hella ei erottuisi liikaa tasojen välistä.

Yläkaappien vetimissä leikkisästi numerointi, kaapeissa 1 ja 2 kuivausritilät.

Alakaappien ja laatikoiden vetimet ovat mustat pienet posliininupit.

Kapea keittiö sai kylkeensä vain muutaman avohyllyn. 

Arjen astiat ovat siinä kätevästi tiskikoneen yläpuolella.

Kammoan keittiön kulmakaappeja. 
Osittain kustannussyistä kylläkin se jätettiin pois ja verhon takana vasemmalla on yksi hylly, jonka hyllyllä voi säilyttää kätevästi kevyitä muovia rasioita ja astioita. Isossa muovilaatikossa ne saa kätevästi kaikki kertalla esille. Verhoksi valittiin tietenkin perinteinen keittiöruutu, mustavalkoisena.

Samaa ruutua käytetiin korkeissa salusiineissä molemmissa ikkunoissa.

 Leveydeksi laitettiin noin 95-100 cm, joka toimii hyvin kahdeksala purjerenkaalla.

Kirpparilöytö oli lähes uudenveroinen valkoinen trumpettijalkainen pöytä. 

Ympärille haaveilin vanhoja pinnatuoleja, jotka olisivat voineet olla kaikki eri värisä, yksi musta. 
Kattovalon pistoke kiinnitettiin sivuun ja lampun paikka määräytyy kangasjohdon lenkin ja kattokoukun avulla. Johdon päässä vain polttimo.

Keittiön ja olohuoneen (vai pitäisikö sanoa sali?) välissä oleva makuuhuone tapetoitiin 

hiilenharmaalla tai lähes mustalla tapetilla.  

Hieno oivallus oli, kun huomasimme että television kaikki johdot saadaan vedetyksi suoraan television taakse. Pistokkeet ovat seinän takana keittiön siivouskaapissa. Ei johtoakaan näkyvissä! Hipheihurraa!

Kuvat makuuhuoneesta keittiöön ja samasta kohtaa toiseen suuntaan, saliin.

Kuulin keskustelun myös tiilimuurin mahdollisesta purkamisesta, 

mutta sähköllä lämpiävä muuri päätettiin jättää ja maalata kertaalleen puhtaan valkoiseksi, kattoa maalattiin muutaman kerran enemmän. 

Kaksi oviaukkoa, ikkuna ja 3 vaatekaapinovea rikkovat seinät niin, 

ettei musta varsinaisesti tunnu edes pimentävän huonetta.

Salissa on kaunis vihreä muuri. 

Tai no vihreä väri ei kaikilta saanut ylistystä, mutta lainatakseni sisustusguru Marko Paanasta: 
sitä mitä ei voi piilotta, pitää korostaa ( tai jotain sinne päin).

Kellastunut katto maalataan valkoiseksi, se oli selvä.

Mutta seinät mietityttivät. Niissä oli hyväkuntoinen, hyvin tapetoitu, 

mutta ruma persikkaan vivahtava vinyylitapetti. Poisrepiminen olisi hidasta ja sitten kitataan ja hiotaan ja.... Minäpä päätin kokeilla pysyykö tapetti seinässä jos se maalataan.  Ja pysyihän se ja hyvin. Muutama kupla märkänä, mutta parin tunnin kuluttua se olikin jo hyvä. 

Kolme seinää maalasin siis samalla kitin värillä kuin keittiönkin seinät, yksi seinä astetta vaalemmalla hiilenmustalla kuin keittiössä käytettiin.  
Tapetin kohollaan oleva pystyraitakuviointi näyttää niin hyvältä maalattuna, 

ettei sitä oikein meinaa uskoa!!

Pari paneelia muurin sävyistä vihreätä sekä torkkupeite ja sohvatyyny. Vanha lipasto ja peilikin löysivät toisensa. Vanha sohva keskelle huonetta, jolloin sen taakse saatiin talon pikkumiehelle oma sänky ja kulmaus. Ihan luksustahan se on kun sängystä voi töllöttää suoraan telkkaria.

Eteisen yksi seinä tapetoitiin erityisen vahvalla ja karkealla tapetilla.  Seinän mustanharmaat vaakaraidat aivan kuin yhdistäisivät olohuoneen ja keittiön mustan juonen. Varaston perukoista löytyi peili vuodelta ö, nyt se sai uuden elämän kulmittain kiinnitettynä. Mustat koukut tietenkin takeille.

Vanha rumaa sähkökaappia piti jotenkin piristää: sen ovi tasoitettiin, maalattiin liitutaulumaalilla. Sen ovessa sai ainakin viidennen elämän meidän kello, jonka kehykset saivat uuden maalauksen pintaan ties monettako kertaa.  

Ovesta vilahtaa pienen kuistin ikkuna. Ikkunan yläreuna oli niin alhaalla, että pihalle näkeminen vaati kunnon kumarruksen. Sille korkeudelle se kuitenkin jäi, mutta laskosverho kiinnitettiin ainakin 30 cm sen yläpuolelle seinään, vain sentin pari lasipinnan päälle. Halpa ikkunansuurennusremontti! 

Ja hauska ovistoppari -eikös?

Eteisen matoksi leikkasimme meillä myymälässä pahasti likaantuneen maton. Puolikaareva muoto leventää kapeaa eteistä ja antaa siihen hyvää jännitettä. Piparireunaa tuskin olisi uuteen mattoon tilattu, mutta tällä mennään kun sellainen oli käteen jäänyt.

Kylppärin muutos on melkoinen. Ja kun pappa ja pojanpoika availivat seiniä remontti hieman kasvoi. Uudet eristeet tarvittiin jne. Ikkuna oli valitettavasti pakko sulkea. Vesi- ja sähkötyöt tietenkin uusittiin.

Tässä torpassa on yksi paha vika: 
tunnelma siellä on niin hyvä, 
että sieltä on vaikea poistua!

Onnenhetkiä torppaan 

toivoo Jhn