MEILLÄ ORANSSIA?

Niin se vaan maailma muuttuu... ja maku!

Olen aina ajatellut, ettei oranssi ole minun värini.  

Ei kannata sanoa ei koskaan, koska näinkin voi käydä.

Mustalla ja valkoisella tyynyllä sitä on rötkätelty vaikka kuinka.

Ja se näkyykin niissä, pitänee pian tehdä uudet.

Niiden kaveriksi ruokatilaamme tuli ripaus poltettua oranssin sävyä, 

josta siis pidän nyt kovasti!

Kaikki alkoi siitä, kun kaipasin huoneeseen enemmän särmää.

Kirpparilöytö -sohvapöytä sisään ja 

hetken mietin sen maalaamista kiiltäväksi valkoiseksi.

No hetihän sen näki, ettei tosiaan maalata!

Minun tyyliäni on siis "sekametelisoppa".

Minulle ei sovi samaan huoneeseen kaksi saman sarjan kalustetta, 

koen sen liian helpoksi ja yllätyksettömäksi.

Elämän maku ja tarinat tavaroissa tekevät niistä aarteita.

.

Pöytä sai "sielunveljekseen" vanhan puisen sikarirasian, 

joka on kulkenut mukanani ainakin 20 vuotta.

Juu, en tosiaan ole niitä polttanut silloinkaan, vaan tyhjänä bongannut jostain joskus!

 Olavi ja Olkakin pitävät väristä.

 Saat nähdä viipyykö väri meillä viikon,kaksi vai kauemmin?

Nämä oranssit kynttilät ovat kyllä jo minulle liikaa, 

poltan ne pois!

MUKAVAA 

ALKAVAA

VIIKKOA!

Paluu mökin tunnelmiin

 Syksy saapui ja talvi on edessä.

Kevätihmisenä selviän alkavan pimeän ajan yli kynttilöiden 

ja niiden luoman tunnelman voimalla.

Nyt on kuitenkin sopiva hetki avata vielä ovi mökkimme tunnelmiin.

 16 vuotta sitten paikka hankittiin ja 

seuraavina vuosina remontoimme ensin kuisti . sitten keittiön ja kamarin.

Siinähän se mökkimme sitten olikin:)

Mikään ei ole muuttunut siellä remontin jälkeen.

Tai no jotain pikkuviilausta joka vuosi, jokunen tyyny virttyneiden tilalle tms.

Tervetuloa nyt siis vierailulle , tiettävästi 1930-luvulla rakennetun, 

punaisen mökin keittiön ja kamariin.

Ainuttakaan ulkokuvaa talosta ei löytynyt, mikä kertoneekin sen viehättävyydestä jotain.

Ja kuinka ollakaan, ei ole myöskään kuvaa keittiön hellanurkasta,

enkä ensi keväänä nähdään kuvat "ennen" ja "jälkeen".

.

 

 

Kurkataan sitten kamariin.

Meillä oli ollut kellarissa jo vuosia tuo keittiön ruskea ruokapöytä ja 

alla kuvassa vilahtava peilipöytä.

Ne eivät koskaan ole minua  mitenkään erityisesti viehättäneet, 

mutten niistä hennonnut luopuakaan.

Syykin selvisi kun vuonna 1996 astuin mökin ovesta sisään:

ne kuuluvat tänne.

 Meinasin ihan unohtaa! 

Tänä kesänä maalasin muurin valkoiseksi ja koko huone valaistui.

Sinänsä tuo harmaa sinkkipinta oli ok, mutta niin suttuinen ja synkkä.

Nyt se valaisee valkoisena kamarin nurkassa 

ja keväisin varsinkin lämmittääkin mukavasti.

Kun katson näitä kuvia, 

niin mieleni kyllä tekisi hieman toisenlaista fiilistä, 

Tai sanoisinko, että kaipaisin hieman selkeämpää ja vähemmän pehmoa.

Mutta myönnän, että tyyli on tähän torppaan oikea.

Ehkä joskus?

 Kurkataan sitten vaikka seuraavilla kerroilla pihalle, 

pihan yhdenhuoneen rakennukseen eli vierashuoneeseen 

ja sen jälkeen vaikka rantasaunaan.

Kesäinen kukka vielä lopuksi ja

suosikki suojaruukkuni eli ruskea paperipussi.

Ulkona sataa ja on pimeää,

onneksi on muisto kesästä näin lähellä 

ja uuden kevään odotus edessä:)

Jhn