26 tammikuuta 2014

PAKKASMAKKARA


P A K K A S M A K K A R A

Keksin juuri tälle pötkylälle nimen.
Pakkasmakkarahan tämä on!



Kovilla pakkasilla meidän vierasoven alta 
tulee siis niiiiiiiin kylmää sisälle.
Patterin päällä pitäminen eteisessä 
aiheuttaisi sähkötaululle rytmihäiriöitä.
Miten siis pidämme kylmän ilman oven tuolla puolen?

Yksi syy vetoisuuteen on kynnyksen puuttuminen.
Lattioiden korkeuseron vuoksi kynnyksen poisottaminen
tuntui remontissa järkevältä.  
Kukapa silloin mietti mitä se tekee ilmankierrolle.
Vanha ovi itsessään pitää kylmän toisella puolella yllättävän hyvin.


Eihän tässä itse tarvitse olla mikään ruudinkeksijä, 
kun tämä asia on ratkaistu.
Miettii vaan, miten asiat on ennen hoidettu:
Vetoisan oven eteen laitettiin räsymattorulla vetostoppariksi.


Meidän pakkasmakkara
on ommeltu pellavakankaansta ovenkoloon sopivan pituiseksi.
Sen kyljessä pitkä vetoketju täyttöä varten.


(pellavakangas on piirtämäni kangas, joka julkaisttiin 
Rauman 570-vuotisuhlapäivänä.
Se on nimeltään "katso kaunista kaupunkiamme")

Rullan päähän on ommeltu lenkki, 
jolloin sen säilyttäminenkin on ratkaistu.
Päätypalan ja sivupalan välissä vielä valkoinen tere,
ihan vaan kaunistamassa.


Täyteenä rullassa on keinokuituvanua, 
mikä sinänsä ei ole hyvä tähän tarkoitukseen.
Mutta silti tämä pysäyttää jo näinkin vedon.

MIKÄHÄN TÄHÄN OLISI TÄYTTEEKSI HYVÄ?


Sain jatkojalostusidean:
Tämä voisi olla kudottu villalangasta, 
kuin pitkä sukanvarsi!
Olisipa se hieno!

Se voisi olla raidallinen tai yksivärinen 
-ihan miten jokainen itse haluaa.

. . . . . . . . . .

Pakkanen on nyt hieman hellittänyt, mutta tulossa on uusia.
Jos ei tänä talvena, niin ainakin tulevina.



Mukavaa alkavaa viikkoa!

Jhn



19 tammikuuta 2014

ISO PUUKORI


'
PÖKKÖÄ PESÄÄN! 
Näillä pakkasilla jo pelkkä tulen ääni 
tuntuu lämmittävän!
Ulkona aamulla 18 miinusastetta = minä pysyn sisällä!


ONNEKAS SATTUMA.
Käyn harvoin kirpputorilla, 
ja kun käyn on minulla haussa jokin, jota ei uutena löydä.
Sillä kerralla etsin puille isoa koria, ja löytyihän se:
70x70x55cm jättiläinen.
Se mahtuu juuri ja juuri
muurin ja oven väliseen kulmaan.


 MATTAMUSTAA MAALIA.
Alkuperäinen väri ei todellakaan miellyttänyt,
se oli sellainen hieman oranssi. 
Poistin harjalla pölyt ja pressun päällä ulkona
seuraavaksi suhusuhu-maalia pintaan. Se on siinä! 
Pohjatöitä en siis tehnyt, mutta maali on pysynyt korissa hyvin.


KÄTEVÄKSI TODETTU
meillä tämä toimintatapa:
Pojat toivat juuri 3 ylipursuavaa lainalaatikollista puita sisään:
Kätevät vahvat korit, joissa on kahvat ja kiinteä pohja.
Mutta niin rumat.
Minun hommakseni jäi tyhjentää ne tähän koriin.



PUIDEN KANTAMINEN JA SÄILYTYS
on monella tutulla ja käymissäni kodeissa usein ongelma.
Korit ovat pieniä, isoja ei jaksa kantaa.

TÄSTÄ KORILLISESTA PUITÄ RIITTÄÄ
noin 5-7 polttokertaan, 
riippuen tietenkin pakkasista ja muista lämmitystavoista.




MIELLÄ TÄMÄ TOIMII NÄIN
ja kaiken lisäksi pidän korin koosta ja ulkonäöstä kovasti.


KATSELEN  TÄTÄ KUVAA
ja kuvittelen, että meillä on lämmintä!
Talon toisen pään ilmalämpöpumppu puhaltaa vain kylmää,
muurit pitävät peruslämmön, 
mutteivät tänään nosta lämpöä edes 20:een.

KORKEAT HUONEET
ovat tunnelmaltaan ihania,
mutta jotenkin... joskus... pienen hetken... 
ymmärrän sen ajan, kun huoneita on madallettu.


VILLASUKAT ja VILLATAKKI
eivät kuitenkaan elämänlaatuani heikennä.
Torkkupeitteen allakin on niin mukavaa kölliä ja katsella televisiota.

ARKINEN TOTUUS ON
kyllä sellainen, että minun on nyt lähdettävä töihin.
Kylmään toimistooni paperihommiin.
Ei haittaa, oma valintani.

Mukava alkavaa pakkasviikkoa!

Jhn








14 tammikuuta 2014

MUSTAVALKOINEN

Minäkö mustavalkoinen?
En tunnusta!

Olen kyllä kuullut mieheltäni nuo sanat
hetkinä, jolloin en ole parhaimmillani.
Se siitä tarinasta:)

Sen sijaan mielyttävämpiä 
mustavalkoisia aiheita ovat:
graafiset kuviot,
klassiset kashmirit,
koukerot ja tietenkin pallot!

Olen myyty!



Nämä lähes turhat rasiat muuttivat tänään meille.
Mitähän niihin laittaisi?
Ihan sivuseikka!

Niiden elämäntehtävä on olla kaunis
ja itsekkäästi miellyttää minua.
Se riittää.


Pakko on myöntää,
että meillä on rasioita ja lokeroita kotona jonkin verran.
Suurimmalla osalla on kylläkin jokin tärkeä rooli.

Nämä hatturasiat 
ovat näillä sivuilla ennenkin vilahtaneet.
Päällystin ne tapetilla, 
jota jäi vaatehuoneen yhdeltä seinältä.
Palloja, palloja...


Eteisen "jonkun hylkäämä" -nojatuoli sai muutama vuosi sitten 
hupun Designers Guildin tulppaanikankaasta. 

Se on ensimmäinen Guildin kangas, jonka muistan vuodelta 1998. 
Silloin tutustuin ensimmäisen kerran 
Tricia Guildin mallistoon. 
Onneksi hänen värikkäästä ja räväkästä mallistostaan
löytyy myös hieman hillitympiäkin kuoseja.


Ensimmäisessä muistamassani 
Guildin kangaskirjassa tämä kangas oli sinisenä.
Kangas unohtui  minulta yli 10 vuodeksi, 
kunnes se tuli uutena värinä tuotantoon.
Tässä hiilenharmaa-musta-valkoinen -puuvillakankaassa
jokin selittämätön asia miellyttää minua.
Toisaalta se ei ole ollenkaan minun tyyppiseni?
Ota tästä nyt sitten selvää.
Meillä se nyt ainakin on ja pidän siitä.


Katsoin ympärilleni ja näin mustavalkoisia tyynyjä.


Tämä oli tässä!
Minun piti kylläkin kuvata ja kertoa vain rasioista, 
joihin tänään ihastuin.


Seuraavaan kertaan:)

Jhn





09 tammikuuta 2014

BERTAN ISTUTTAMA

BERTAN ISTUTTAMA,
sanoi naapurin Ismo.


Bertan kuusi oli kapea ja korkea, arviolta noin 15 metriä, 
Se sai tuomionsa Seija-myrskyn aikaan.
Runko ei katkennut, se oli kaatunut juurineen.

Vuosirenkaiden mukaan se oli noin 55-vuotias.

Se oli aikanaan istutettu tontin sivulla olevan 
metsään johtavan portin kulmalle. Näin meille kerrottiin.
Voi kun näkisin joskus siitä valokuvan.
Kysyn ensi kesänä löytyiskö naapurista.


Bertan kuusi oli siis hyväntahtoinen kuusi:)
Koska se oli kaatunut juuri oikeaan väliin.

Jos se olisi kaatunut 2 metriä vasemmalle tai oikealle
olisimme korjailleen rakennuksia tai terassin rakenteita.


Tähän se oli matkähtänyt.
Kahden rakennuksen väliin. Mökin ja vierashuoneen.
Katkaisi ainoastaan yhden kirsikkapuun.
Ei  hajoittanut kattoja, ei kaiteita, ei rappuja.


Bertta-kuusi oli terve. Silti se kaatui.
Niin sitä voi tarina katketa,
ilman ulkoisia varoitusmerkkejä.

Uskon, että se oli kuullut mitä olin siitä sanonut.

Usein ja vuosien ajan olin harmittellut
Bertta-kuusen sijaintia:
Ilta-aurinko piilotteli sen takana joka päivä alkuillasta. 
Komea kuusi se oli,
emme olisi sitä koskaan malttaneet kaataa.



Enää ei piilottele aurinkoa.
Enää sen komeutta ei ihailla.


Lumimarjat olivat todistaneet puun kaatumista.
Lehdettömillä oksilla niin valkoisina ja puhtaina.


 Seija-myrsky oli näyttänyt voimansa myös muualla,
se oli irrottanut ja siirtänyt
 rannan terassin.
Ei hätää, meillä on kokemusta sen 
etsimisestä ja kokoamisesta.


IHAN PAKKO
on tähän perään laittaa 
 muutama kuva aiemmilta kesiltä.
Niiiiiiin odotan kesää ja 
erityisesti perinteistä juhannustamme
ystävien perheiden kanssa.



Tälle alimmalle vinolle rapulle siis kuusi mätkähti!


Ei tullut kaide- eikä kattoremonttia, onneksi!
Kiitos Bertta-kuusi!


Kesä mielessä,
kesää odotellessa!

Jhn




05 tammikuuta 2014

MÖKILLÄ LOPPIAISENA 2014



Hiljaista, lähes tyyntä, rauhallista, raitista ilmaa.
Haravoidessani mielessäni oli koko ajan kevät.
Päivä on jo selvästi pidempi kuin viime viikolla.

Kevättä rinnassa siis jo tammikuussa?


Kosteaa, sumuista, koleaa.
Lehtikasoja, oksia ja kaatuneita puita.
Pihaa siivotessamme lämpesi sauna.

Saunan lauteilla mieheni sanoi, että aivan syksyinen fiilis.
Siinä sitten ihmettelimme, miten toisen mielessä on kevät, toisella syksy.



Saunakamarin terassin tähti saa 
jokainen kerta tavatessamme minulta ääneen ihailun sanoja.
Vaikka onkin vinossa:)




Havaitsin muuten tänään,
että saunakamarimme ainut kattovalohan 
on oikeasti Airamin jouluvalo -vuosien takaa!

Se on hyvä se!
Haluan pysyä joulun tunnelmissa Nuutinpäivään saakka.
Tai  jouluvaloista en ainakaan luovu ennen!




   Joka tapauksessa nautimme
jälleen hyvän saunamme kosteista löylyistä.

Tätä kirjoittaessa
toisella silmällä seurailen,
ja toisella korvalla kuuntelen,
kun Suomen nuorten maajoukkue taistelee kultamitallista.
Hyvä Suomi!




 MUKAVAA 
LEPPOISAA
LOPPIAISTA!

Jhn


01 tammikuuta 2014

YHDEN YÖN JUTTU

Yhdessä yössä
kalenteriin vaihtuu uusi numerosarja.
Oliko viime yössä jotain muuta taikaa? Olihan siinä!
Tärkeiden ystävien kotona vierailu, mukava ilta ystävien kanssa.


Sisälle astuessa ei voinut välttyä kauniin tunnelman pysähdyttävästä tehosta.
Katseet ja ajatukset pysähtyivät tervehdysten ja halausten lomassa
eteisen kauniiseen juhlatunnelmaan. Kameraa jo hapuillen:
Tämä on tallennettava!



Lasipurkit valoineen ja pieni kuusi - tyylikkäästi ilman koristeita.


Tähtikynttilät oli talon emännän Maaritin työkaverin tuunaamat,
ne olivat kuin tilaustyönä tehty tähän tilaan.


 Tarttuvana tautina olen levittänyt tähän taloon spraymaalaamisen vimman.
Ripaus mustaa lipaston vetimissä ja
vanha kullanvärinen kruunun runko nyt
maalattuna mattamustaksi.



Palataan kuitenkin hetkeksi vielä ulos.

Pimeällä en valitettavasti saanut kuvattua heidän kaunista ja hoidettua pihaansa;
kuusiaitaa, polkuja, kivetyksiä, istutuksia ja kaikki niin hoidettuja!

Illan aikana saimme Tiialta vahvan mielipiteen ja hyvän selityksen siitä,
miten pääovi tulisi sijoittaa talossa.
Tässä se on paikassaan, kutsuvana.


Kauniista kokonaisuudesta pitää nyt bongata esiin penkki ja numerokyltti.
"Kukas se kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse"-osio on tässä,
sillä olen Maaritille opettanut tuon penkin teon 
eräänä sateisena, mutta mukavana juhannuspäivänä.
Hän on siitä vähintään yhtä ylpeä kuin minä omistani!


 Maailmassa on vain kaksi taloa, jossa on samanlainen numerokyltti.
Toinen on tässä ja toinen meillä.
Se on samaisella "blondin puutyö- ja tuunauskursseilla" tehty
 ...että satummekin molemmat asumaan kolmosessa.

Naisena otankin esille vain nämä pikku nyanssit, mutta 
mainitsematta ei voi jäädä kuitenkaan se, 
että Teppo-isännän tekoinen talo tarvitaan kaikkeen tähän!
Harvinaista, sillä talon rakentaminen aloitettiin aikanaan
kaatamalla rakennuspuut metsästä
...ja siitä se sitten lähti.


Tänään ei kuitenkaan rakennettu, paitsi hyvää tunnelmaa!


Tämän talon keittiö oli tosiaankin ollut auki
ainakin edelliset 24 tuntia, sen todisti tarjoilu:

Alkupalaksi saimme 
Serranon salaattia:
(jääsalaattia, rucolaa, viinisuolaheinää, tomaatteja, 
kapriksia, maa-artikonasydämiä, vaaleaa balsamicoa, 
mustaapippuria, serrano -kinkkua ja tietenkin itse tehtyjä krutonkeja).


Leipä loistavan ulkonäkönsä, maun ja rapean kuoren lisäksi 
oli isännän ylpeys. Itse tehty Yhden Yön Juttu -leipä.
Leivän nimestä nappasin otsikon myös tähän tarinaan.


Sanotaan, että ruoka laskee paremmin 
muutaman ryyppylaulun ja snapsin kanssa.
Testimme osoitti väitteen todeksi.


Kattaustunnelmaan liittyy pitkä perinne:
Tuolien lähes 20 vuotta vanhat punaiset kankaat
otetaan edelleen joka vuosi käyttöön.
Niillä tunnelmaan saadaan hetkeksi väriä.


Pääruoka sai ylistäviä lausuntoja:

Paistettua siikaa

Risottotäyttettyjä paprikoita 
(hunajaa, sipulia, kanalientä, sitruunamehua,
parmesaaniraastetta, valkoviiniä, risottoriisiä jne)

Fenkolikastiketta
(tomaattia, ranskankermaa, hummerifondia, valkoviiniä jne)

Lämmintä perunapinaattisalaattia
(tuore pinaatti, peruna, voi)





Kattauksessa oli tietenkin kankaiset servetit.
Minulle sattui kohtalokas meitä yhdistävä kolmonen:)

Istumapaikkoja kun valitsimme, ilmoitti Jarno
haluavansa istua samassa paikassa kuin viimeksi.
Siis viime vappuna...
Onko hän siis kaavoihin kangistunut insinööri?


Jälkiruoka kruunasi kaiken:

Limoncello-pannacotta
(kermaa, sitruunaa, turkkilaista jugurttia, siirappia,
voita, vaaleaa balsamicoa, fariinisokeria, paahdettuja pistaasipähkinöitä)



Ilta jatkui kylläisenä ja hyvässä seurassa.
Jutunaiheet olivat mukavia ja välillä vakaviakin.

Naiset innoistuivat miettimään 
mihin sijoittaisimme kodeissamme punaisen maton? 
Aiheena siis sisustaminen ja 
ohjelma "Suomen kaunein koti".



Miehet paransivat maailmaa, työyhteisöjä ja ties mitä?


Tässä tulee tämän kirjoituksen "navan alus -huumoria"
Miksiköhän tämä oli miesten paljun vieressä?

Poikapuu!


Vuosi vaihtui pihalla kuohuvan kera.  
Ja tulihan siinä sivussa siirrettyä palotikkaat ja laajennettu terassi.
Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty!?


Tunnelma pysyi lämpimänä koko illan.


Iloksemme saimme tuliaisen Turusta: 
perheen tytär Julia saapui hurjassa työmeikissään käymään kotona.
Tytär elää unelmaansa ja tanssiopiskelun ohella esiintyy
Turun Kaupunginteatterin näytöksessä The Rocky Horror Show `ssa.
Tätä kirjoitettaessa hän onTuurensa kanssa matkalla Lontooseen.




Vaatehuoneen oviaukko liittyy iltaan vahvasti, 
sillä perheen miehet kertoivat kisailevansä leuanvedosta:
Peilin tieltä poistettu vaatehuoneen ovi 
sai tangokseen leuanvetotangon ja kauniin verhon.
 Kaunis ja kätevä!



Alkuillasta mukana olivat 15-16-vuotiaat pojatkin, 
kunnes katosivat ikäistensä seuraan. 
Matias isosiskon suojeluksessa.



Uusi Vuosi alkoi siis
niin hyvin kuin se vain voi alkaa!

TERVEYTTÄ JA
ONNENHETKIÄ
KAIKILLE 
LUKIJOILLENI!


Johanna