JOULUA ODOTELLESSA

Tunnustaudun siis jouluihmiseksi! Vaikka työssäni joudun miettimään joulutuotteita jo kesällä ja koko syksyn joulu vilahtelee työkeskusteluissa. Siitä huolimatta jaksan aina innostua joulusta, joulu on minulle tärkeä, ennenkaikkea se on rauhoittumisen aikaa. Ja pyhinä pitää saada koolle iso joukko sukulaisia, mielellään meille.

Mielelläni jo kaivaisin jouluvalot esille, mutta koetan vielä hillitä itseni.

Nyt olen hieman huijannut!  Sujautin jouluvalot ohueen lasipurkkiin ja silkkipaperia päälle.  Mukavan tunnelmallinen lyhtyhän siitä syntyi. Ensin kokeilin laittaa lasipurkin ryppyiseen paperipussiin, mutta sen paperi oli hieman liian paksua ja keltaista. Kaksi arkkia silkkipaperia ja vähän teippiä. Valot muuten lämpenevät sen verran, etten ilman lasipurkkia uskaltaisi niitä paperiin kääriäkään.

PALLOJA SIELLÄ, PALLOJA TÄÄLLÄ

Piti sitten elää melko monta vuosikymmentä, ennenkuin huomasin, miten pyöreä muoto on seurannut minua elämässäni. Muistan ensimmäisen maripaidan, siis pallokuosisen, jota piti paikata, koska en raaskinut siitä luopua. Vanha pallokuosinen paitis, tai oikeastaan kaksi, ovat kaapissani, vaikkei niitä voi pukea päälle kuin naamiaisiin. Pallollisia huiveja minulla on ollut, ja on edelleen, jos jonkin värisiä, samoin t-paitoja. Pyöreät peilit ovat heikkouteni, ja kotonakin niitä on neljä. Kelloja voisin hankkia joka huoneeseen monta. Kodissamme on kahdessa tilassa pallollista tapettia, pallollista verhokangasta, kaksi pyöreää sohvapöytää, ja matto. Pihallammekin on kaksi pyöreää kivetystä. Yksi peilihän näkyikin tässä blogissa aiemmin. Tässä muutama  pyöreä muoto lisää!

IHANAT PUUPINOT

Puupinot ovat sitten ihania! 

Mieheni tekee ison työn ja pinoaa poltettavat puut pinoihin, joista ne poltetaan.

Minä taasen kasailen puita paikkoihin, jossa ne ovat kauniita. Eläköön se ero meissä!

Mökkisaunan terassilla tämä puupino pienenee polttamalla ja nopeasti!

Monta vuotta sitten teimme puupinon "hoidetun" pihan ja ryteikön välille. 

Hoidettu on lainausmerkeissä siksi, että puhutaan meidän mökkipihasta! 

Pihalta kaadettiin silloin kolme isoa vanhaa pajua.

Aidanteena näistä pajuista on enemmän iloa kuin saunan pesässä, koska pajun lämpöarvo ei lie kaksinen.

Ilokseni pino näkyy saunan lauteilta mukavasti!

 Saunan kulmatolppien välin musta aukko piti täyttää puilla.

Nyt saunamme ei näytä enää hämähäkiltä.

 

 

Mökkisaunaan pitää päästä nautiskelemaan tänä viikonloppuna!

.

.

VAIN PUOLI PÖYTÄÄ

Kysymys ei ole riitaisen perinnönjaon aiheuttama pakkotilanne, vaan vapaaehtoinen vanhan pöydän käyttöönotosta. Tai siis puolikkaan:)

Alunperin olin tekemässä näistä ihanista pöydänjaloista meille toimistopöytää. Se ei koskaan kuitenkaan jalostunut valmiiksi, lasikansi ei kiinnostanut, paksu vai ohut puukansi? No kun oikeaa vaihtoehtoa ei löytynyt kiikutin pöydän vintille, kunnes...

Pöytä takakoppaan ja vanhempien luo -isäni pöytäsirkkelillä (vai mikä se oli?) pöydästä sahattiin n 40 cm päätypalat. Hionta, puolihimmeä maali pintaan ja vanhaan peiliin samaa maalia. Ruuvasimme kulmaraudan seinään ja laskimme pöydän sen päälle.

Pyöreä muoto miellyttää silmääni kovasti....ja se näkyy kodissamme, pihalla, huiveissa ja paidoissa.

LIPASTOLÖYTÖ

Lipastolöydön tie ja tarina kotiimme:

Miten usein näkymä keittiö-ruokatilassa tarttuikaan silmiini...kunnes se rupesi ihan ärsyttämään! Yhtenä ansaittuna vapaapäivänäni kuitenkin hoksasin miten ratkaista pitkän seinän kalustaminen: yhden kalusteen kuuluukin oll tumma. Vaaleiden kalusteiden joukossa.

Selailin läpi niiden kalustesarjojen valikoimat joista pidän ja etsin oikeaa

mitoitusta, turhaan. Siis kirpparille pitkästä aikaa. Ja siellä se odotti minua:)
Rumasti ootrattu laatikosto, joka halusi muuttaa meille. Molempien unelma toteutui.

Ei muuta kuin vetimet pois, pinnan hionta, tunnissa kuivuva (välttämätön hätäiselle luonteelleni) pohjamaali ja pintaan melko himmeä maali (kiiltoaste 20) värisävynä hiilenmusta/harmaa. Yön yli sain juuri nukuttua, kun viimeisenä silmäyksenä kävin vielä autotallissa ihailemassa uutta aarrettani.Aamulla kannettiin lipasto sisään. Ruuvasin lasinupit keventämään ja tuomaan hieman särmää. 

Se on siinä! 

Kuten Mertarannan legendaariset sanat kuuluvat:):):)

 

HETKEN PIENEN

Hyvin lyhyt ja satumainen hetki. Ilta-aurinko paistoi idästä! Ilta-aurinko heijastui siis vastapäisen talon ikkunoista pienenä kiilana muurinreunalle ja hämärtyvässä illassa oli kuvauskohde valmis, mutta vain pienen hetken. Kamera onneksi löytyi heti ja pari kuvaa ehdin ottamaan ennen kuin tilanne muuttui. Mielestäni tämä kuva on jotenkin maaginen. Ehdottomasti ottamistani kuvista mieluisin.                                                        

 
TÄNÄÄN SIIS OTIN VASTAAN (itseltäni) UUDEN HAASTEEN
JA OPETTELEN BLOGIN TEKEMISTÄ.
ALKU ON OLLUT TODELLA KIINNOSTAVAA.
TEKEMISEEN LIITTYVISTÄ ASIOISTA SUURIN OSA ON 
MINULLE VIELÄ " HEBREAA", MUTTA KOKO AJAN OPIN.

Mukavaa kun olet myös täällä - palautteella kasvan nopeammin:)

Syyskuussa 2012 Jhn