Elettiin vuotta 1958, kun nuoripari
Pirkko ja Antti sanoivat toisillen tahdon!
Yksi vanhempieni häälahja on siirtynyt minulle muutama vuosi sitten.
Tik tak ja kukkuu- se on käkikello!
Sain isäni vanhempien, Helgan ja Laurin, häälahjaksi ostaman käkikellon itselleni!
Kello oli viettänyt kymmeniä vuosia varastossa: säilytettävä aarre, muttei kuitenkaan käytössä.
Mieheni ja poikani olivat menneet "hattu kädessä" uusimaan pyyntöäni.
Olin saanut kerran isältäni jo kieltävän vastauksen,
mutta ajatus oli kypsynyt, eikä hän hennonnut vävypoikaa käännyttää takaisin ilman kelloa.
Sain silloin syntymäpaivälahjaksi heiltä kaksi paketti: toisessa kello ja toisessa valkoista maalia!
Sanoisin että elämäni hienoimpia hetkiä!
Tällä kellolla on tarina ja se muistuttaa tärkeistä ihmisistä ja hetkistä.
Alkuperäisen värisenä minulla ei ollut yhtään kuvaa, mutta googlaamalla löysin melkein samanlaisia kuvia.
Toinen viisarikin oli kadonnut, mutta korjattu ennen kuin sain kellon.
KAUNIS VAI RUMA?
Kauneus on katsojan silmissä:)
Mielestäni käkikello on harvinainen esine kotona,
sillä se saa huoneessa olijat väkisinkin hymyilemään!
Lause katkeaa, ja katse siirtyy hetkeksi seinälle, tulee hymyiltyä!
Maalasin taustan mattamustaksi ja nyt se aivan kuin häviää seinälle.
Lisäksi huoneessa oleva kaakeliuusi "komppaa kelloa",
se on kellolle "sielunveli" krumeluureineen.
Kellolla on kunniapaikka kahden ikkunan välissä, hiilenmustalla seinällä.
Kello on paikkaansa pieni, mutta
i s o l l a e g o l l a a n
se täyttää koko seinän!
Mukavaa ja kiireetöntä
viikkoa kaikille!
Jhn
