23 tammikuuta 2015

PUNAISEN TORPAN MUSTAT SEINÄT

Nro 52: 23.1.2015


Aloitan tämän tarinan tästä tunnelmakuvasta, 
joka ehkä kiteyttää tämän torpan tarinan. 
Lipasto taitaa olla vuodelta 1982, siinä on ainakin kolmannet vetimet ja 
sokkelin tilalla nykyään pyörät. Eläköön tuunaus ja kunnon kalusteet!



Olipa kerran nuorehko mies, 
joka etsi kotia tai kotia, jonka yhteydessä olisi talli, halli tms. 
Kun se sitten löytyi lapsuuden leikkimailta, oli into kova saada se.


Näiden sopivaksi todettujen hallien kanssa 
samalla pihalla seisoi punainen torppa.  
Torpan rinnalla punainen pihasauna tupineen. 
Pihapiirissä kaikki rakennukset eri sivuilla, kuten hyväksi on todettu.



Torpan sisällä tunnelma oli "hieman" väljähtänyt, kuten kuvissa näkyy. 
Sitä oli käytetty viimeaikoina taukotupana.  


Sille en mahda mitään, kun mielikuvitus "lähtee laukkaamaan". 
Muutaman hetken torpalla oltuani oli uusitun torpan kuva valmis 
vartaloni yläosassa olevassa kompuutterissa.  
Kummipoikaa siis testaamaan, 
voisiko kummitäti tunkea itsensä suunnittelutiimiin?

Torppaan asettuu ajoittain myös hänen poikansa. 
Punainen mummonmökki tarvitsee siis miehekkään uuden lookin. 

Suunnitelma ja toteutus laaditaan hyvin pienellä budjetilla. Sanoisin, ettei se aina ole jarruna kuten luullaan, vaan luovuuden lähde. Ajatukseni oli saada mökkiin vanhaa kunnioittaen ensisilmäyksellä selväksi, että talossa ei asu mummo. Ja aikaa remonttiin oli todella vähän.


Huoneet ovat melko matalia ja neliöitä noin 70. 
Huonejärjestys ja ovien paikat luova kuitenkin tunteen isommasta talosta.
Suuruuden tunnetta luo myös koko talon samansävyiset lattiat. 
Erityisesti keittiö inspiroi minua kovasti. Remontilla koetetaan saada torppa nopeasti ja pienellä budjetilla asuinkuntoon. Mitään turhaa ei tehdä, kaikki tarpeellinen kylläkin. Edellisten remontoitsijoiden materiaalivalinnat hyväksytään, käytetään ja tuunataan -jos mahdollista.  Ja olihan se monessa kohtaa.  Me emme ehkä olisi valinneet tänne lastulevyä, lasikuitu- tai vinyylitapetteja.


Samana iltana innolla tekemäni vapaankäden luonnos jäikin sitten lopulliseksi suunnitelmaksi. Keittiön vanhat kaapistot poistettiin, vesimittari siirrettiin allaskaappiin, lattia aukaistiin ja eristettiin ja laitettiin uusi pinta. Osa seinistä levytettiin, osa vain maalattiin. Katon levyt saivat valkoisen maalin myös. 


Kustannus- ja ulkonäkösyistä keittiön päätyseinä maalattiin kokonaan, 
se jäi käyttöön ilman kaakeleita tai lasia. 
Katsotaan miten pinta kestää käytössä. 
Siihen on helppo lisätä jokin pinnoite tai maalata uudelleen tarvittaessa. 
Keittiön kiinteät väripinnat ovat valkoinen, kitti, hiilenmusta ja puu.
Puuhella myytiin, mutta onneksi ihana kuuppa sai jäädä.


Halusin keittiön kaapit jättää ilman sokkelia. Ilmavuutta ja nuorekkuutta. Toimivuuttakin: jos taloon tulee hiiriä piilopaikkana ei ole kaapinaluset. Säätöjalat saivat jäädä, koska sopivat kuvaan rennon fiiliksen vuoksi. Kaappien molemmin puolin upotetiin johdot seinävaloille, joita voi suunnata tarvittaessa. Kodikas ja toimiva. Vanha matto oli kuin tehty tilaan.


Isäni 75 v oli pojan apuna koko remontin ajan. 
Ongelmanratkaisukyky ja iän tuoma remonttien yleistieto korvaa ajoittaisen kankeuden. 
Yhdistelmä pappa ja pojanpoika lienee vaatinut molemmilta 
joitakin kertoja lehmänhermoja, mutta homma pelasi yhteen silti loistavasti. 

Äiti ja sisko parhaimmillaan siivouspuuhissa, pojan isä sähköhommissa, 
siskon tyttö maalaa ja minä toimin maalaus-, suunnittelu- ja johtoportaassa :):):) 
Muut apujoukot kantavat ja maalaavat. 
Suku voi olla myös paras, eikä sanonnan mukaan aina pahin.


 Vanhat kirkkaan vihreät kaakelit maalattiin 
samalla maalilla kuin keittiön päätyseinä. Kaakeleissa oli hieno kohokuvio.
Talossa ollut käyttämätön liesi otettiin käyttöön ja sijoitettiin kuupan alle.


 Lopputulos ei isommalla rahalla juuri paremmaksi olisi muuttunut.  
No tietenkin induktioliesi jne, mutta kaikki toimii näin oikein hyvin ja lisäksi näyttää mielestäni hyvältä. 


Valitsimme tähän liesikokonaisuuteen valkoiset työtasot, 
jotta hella ei erottuisi liikaa tasojen välistä.


Yläkaappien vetimissä leikkisästi numerointi, kaapeissa 1 ja 2 kuivausritilät.
Alakaappien ja laatikoiden vetimet ovat mustat pienet posliininupit.


Kapea keittiö sai kylkeensä vain muutaman avohyllyn. 
Arjen astiat ovat siinä kätevästi tiskikoneen yläpuolella.


Kammoan keittiön kulmakaappeja. 
Osittain kustannussyistä kylläkin se jätettiin pois ja verhon takana vasemmalla on yksi hylly, jonka hyllyllä voi säilyttää kätevästi kevyitä muovia rasioita ja astioita. Isossa muovilaatikossa ne saa kätevästi kaikki kertalla esille. Verhoksi valittiin tietenkin perinteinen keittiöruutu, mustavalkoisena.


Samaa ruutua käytetiin korkeissa salusiineissä molemmissa ikkunoissa.
 Leveydeksi laitettiin noin 95-100 cm, joka toimii hyvin kahdeksala purjerenkaalla.
Kirpparilöytö oli lähes uudenveroinen valkoinen trumpettijalkainen pöytä. 
Ympärille haaveilin vanhoja pinnatuoleja, jotka olisivat voineet olla kaikki eri värisä, yksi musta. 
Kattovalon pistoke kiinnitettiin sivuun ja lampun paikka määräytyy kangasjohdon lenkin ja kattokoukun avulla. Johdon päässä vain polttimo.


Keittiön ja olohuoneen (vai pitäisikö sanoa sali?) välissä oleva makuuhuone tapetoitiin 
hiilenharmaalla tai lähes mustalla tapetilla.  
Hieno oivallus oli, kun huomasimme että television kaikki johdot saadaan vedetyksi suoraan television taakse. Pistokkeet ovat seinän takana keittiön siivouskaapissa. Ei johtoakaan näkyvissä! Hipheihurraa!


Kuvat makuuhuoneesta keittiöön ja samasta kohtaa toiseen suuntaan, saliin.

Kuulin keskustelun myös tiilimuurin mahdollisesta purkamisesta, 
mutta sähköllä lämpiävä muuri päätettiin jättää ja maalata kertaalleen puhtaan valkoiseksi, kattoa maalattiin muutaman kerran enemmän. 
Kaksi oviaukkoa, ikkuna ja 3 vaatekaapinovea rikkovat seinät niin, 
ettei musta varsinaisesti tunnu edes pimentävän huonetta.


Salissa on kaunis vihreä muuri. 
Tai no vihreä väri ei kaikilta saanut ylistystä, mutta lainatakseni sisustusguru Marko Paanasta: 
sitä mitä ei voi piilotta, pitää korostaa ( tai jotain sinne päin).


Kellastunut katto maalataan valkoiseksi, se oli selvä.
Mutta seinät mietityttivät. Niissä oli hyväkuntoinen, hyvin tapetoitu, 
mutta ruma persikkaan vivahtava vinyylitapetti. Poisrepiminen olisi hidasta ja sitten kitataan ja hiotaan ja.... Minäpä päätin kokeilla pysyykö tapetti seinässä jos se maalataan.  Ja pysyihän se ja hyvin. Muutama kupla märkänä, mutta parin tunnin kuluttua se olikin jo hyvä. 


Kolme seinää maalasin siis samalla kitin värillä kuin keittiönkin seinät, yksi seinä astetta vaalemmalla hiilenmustalla kuin keittiössä käytettiin.  
Tapetin kohollaan oleva pystyraitakuviointi näyttää niin hyvältä maalattuna, 
ettei sitä oikein meinaa uskoa!!


Pari paneelia muurin sävyistä vihreätä sekä torkkupeite ja sohvatyyny. Vanha lipasto ja peilikin löysivät toisensa. Vanha sohva keskelle huonetta, jolloin sen taakse saatiin talon pikkumiehelle oma sänky ja kulmaus. Ihan luksustahan se on kun sängystä voi töllöttää suoraan telkkaria.



Eteisen yksi seinä tapetoitiin erityisen vahvalla ja karkealla tapetilla.  Seinän mustanharmaat vaakaraidat aivan kuin yhdistäisivät olohuoneen ja keittiön mustan juonen. Varaston perukoista löytyi peili vuodelta ö, nyt se sai uuden elämän kulmittain kiinnitettynä. Mustat koukut tietenkin takeille.


Vanha rumaa sähkökaappia piti jotenkin piristää: sen ovi tasoitettiin, maalattiin liitutaulumaalilla. Sen ovessa sai ainakin viidennen elämän meidän kello, jonka kehykset saivat uuden maalauksen pintaan ties monettako kertaa.  

Ovesta vilahtaa pienen kuistin ikkuna. Ikkunan yläreuna oli niin alhaalla, että pihalle näkeminen vaati kunnon kumarruksen. Sille korkeudelle se kuitenkin jäi, mutta laskosverho kiinnitettiin ainakin 30 cm sen yläpuolelle seinään, vain sentin pari lasipinnan päälle. Halpa ikkunansuurennusremontti! 

Ja hauska ovistoppari -eikös?



Eteisen matoksi leikkasimme meillä myymälässä pahasti likaantuneen maton. Puolikaareva muoto leventää kapeaa eteistä ja antaa siihen hyvää jännitettä. Piparireunaa tuskin olisi uuteen mattoon tilattu, mutta tällä mennään kun sellainen oli käteen jäänyt.






Kylppärin muutos on melkoinen. Ja kun pappa ja pojanpoika availivat seiniä remontti hieman kasvoi. Uudet eristeet tarvittiin jne. Ikkuna oli valitettavasti pakko sulkea. Vesi- ja sähkötyöt tietenkin uusittiin.

Tässä torpassa on yksi paha vika: 
tunnelma siellä on niin hyvä, 
että sieltä on vaikea poistua!

Onnenhetkiä torppaan 
toivoo Jhn

8 kommenttia: