Pääsiäinen ja uusi pöydän pinta

 40

18.4.2014

 Pääsiäinen on varma merkki keväästä.

Pääsiäinen sinänsä ei kovin innosta minua koristelemaan tai tekemään mitään erityistä.

Mökillä puuhailu ja ulkona oleminen lie tämänkin pääsiäisen kohokohta.

Siis huomennahan paistaa, kun pääsen töistä?!

Parasta pääsiäisessä on katkos kiireiseen arkeen.

Päätin aloittaa näillä kauneimmilla muna-höyhen -kuvillani, 

rumat kuvat tulevat seuraavaksi.

Ruokapöydän kansi:

Siis vihdoin ja viimein sain pitkäaikaisen haaveni toteutettua: 

ruokapöydänkansi vaihtoi väriä! Yeah!

Yleensä olen hyvä tai paremminkin nopea päättämään,

mutta nyt tuotti tuskaa: musta, valkoinen vai savi kannen väriksi?

Pöytä on ollut meillä ainakin 13 vuotta, kooltaan hyvä ja vankka, 

mutta muuton jälkeen en ole sen kantta juuri nähnyt. 

Se on pitänyt peittää liinoilla, joista juuri nyt sain tarpeeksi. 

 Se kun oli auttamattomasti meille väärän värinen. 

Kastanjapetsattu sävy on sinänsä kaunis, 

muttei vaan meille. Liian tumma ja "oranssi".

Väripohdiskelua:

Musta pöytä valkoisine astioineen oli mieluinen ajatus,

mutta pöydän koko (105x300cm) sai minut uskomaan,

että meillä saattaisi olla kuin ukkospilvi huoneessamme.

Umpeen maalattua valkoista pintaa en halunnut, 

liian kliininen meille.

Osmocolorin vahat olivat minulle entuudestaan tuttuja,

mutta nyt jonkun blogin innoittamana päätin kokeilla 

 Bloom-puuvahaa.

Ensimmäisiä vetoja vetäessäni,

kävi mielessäni että edessä on uuden pöydän osto:

yksi valkoinen vajakerros ja lopputulos oli karmea!

Optimistinuskoni meinasi horjua.

Toisen kerroksen jälkeen lopputulos oli vieläkin aivan kirjava.

Lisäksi silloin huomasin että valkoinen sävy 

jollain lailla sinertää, vaikka pohjalla ruskeaa puuta olikin.

Siis paluu aivan ensimmäiseen haaveeseen: 

meille tulee siis saven värinen pöytä!

Bloom-vahan väri nimeltään Tuohi näytti purkin mallipalassa beigelta 

, värikartassa ja purkissa harmaalta, mutta pöydässä se oli aivan napakymppi!

Lopputulos oli siis kaksi valkoista ja kaksi Tuohi-sävykerrosta

vaahtomuovisiveltimella tehtynä.

Ja mikä parasta: vaha kuivuu nopeasti ja on tuoksuton

(muut kertoivat, minullehan hajuaistittomallehan kaikki ovat tuoksuttumia).

Kahtena iltana tein koko homman.

Kylläkin kevätsiivouksen tarpeellisuus lisääntyi,

koska hioin pöydän sisällä:
Oliskohan se ollut 000-karhunkielellä?
Vanha värisävy ei poistunut hiotessa.

Mieheni illat täytti jääkiekko 

ja tämä olikin hänenkin mielestä ihan vaan minun projektini.

Vanha väri olisi ollut ihan hyvä...?

Vahapurkin ohjeen mukaan 

yhdensuuntaiset vedot jättävät pinnan hyvin raidalliseksi, 

mutta neljä kerrosta riitti minulle.

Jos värin haluaisi olevan tasainen ja peittävä,

pitäisi vetää vielä yksi kerron.  

Minä pidän siitä juuri nyt, hieman eläväpintaisena.

Pinta jää vahauksen jäljiltä aivan mattapintaikseksi ja karheaksi,

mutta 0000-teräsvillalla hangattuna 

siihen sai mukavan liukkaan ja aavistuksen kiiltävä pinnan.

Se on siinä!

Nappasin tämän kuvan silloin nopsaan 

seuraavana aamuna ajattelematta tämän julkaisemista.  

Olisihan tuon jatkopalan voinut laittaa kunnolla kyllä paikalleen?

Vielä tuoleihin uudet huput,

paremmin verhoihin sopivat.

MUKAVIA

VAPAAPÄIVIÄ!