MEILLÄ ORANSSIA?

Niin se vaan maailma muuttuu... ja maku!

Olen aina ajatellut, ettei oranssi ole minun värini.  

Ei kannata sanoa ei koskaan, koska näinkin voi käydä.

Mustalla ja valkoisella tyynyllä sitä on rötkätelty vaikka kuinka.

Ja se näkyykin niissä, pitänee pian tehdä uudet.

Niiden kaveriksi ruokatilaamme tuli ripaus poltettua oranssin sävyä, 

josta siis pidän nyt kovasti!

Kaikki alkoi siitä, kun kaipasin huoneeseen enemmän särmää.

Kirpparilöytö -sohvapöytä sisään ja 

hetken mietin sen maalaamista kiiltäväksi valkoiseksi.

No hetihän sen näki, ettei tosiaan maalata!

Minun tyyliäni on siis "sekametelisoppa".

Minulle ei sovi samaan huoneeseen kaksi saman sarjan kalustetta, 

koen sen liian helpoksi ja yllätyksettömäksi.

Elämän maku ja tarinat tavaroissa tekevät niistä aarteita.

.

Pöytä sai "sielunveljekseen" vanhan puisen sikarirasian, 

joka on kulkenut mukanani ainakin 20 vuotta.

Juu, en tosiaan ole niitä polttanut silloinkaan, vaan tyhjänä bongannut jostain joskus!

 Olavi ja Olkakin pitävät väristä.

 Saat nähdä viipyykö väri meillä viikon,kaksi vai kauemmin?

Nämä oranssit kynttilät ovat kyllä jo minulle liikaa, 

poltan ne pois!

MUKAVAA 

ALKAVAA

VIIKKOA!