MUSTA OVI

42

24.5.2014

Tänään oli ihana,

kuuma kesäinen päivä ja vietimme sen mökillä puuhastellen.

Ulkohyyskän sinisestä ovesta tuli musta!

Yläpihan puna-harmaa -sävyisiä rakennuksia  

ja rannan mustaa saunaa ja puuvajaa

yhdistää nyt siis musta väri.

17 vuotta sitten tämä tönö oli punainen ja muistaakseni ovi oli vihreä.

Ensimmäimem remontti oli hyyskän sisäseinien 

ja istuimen maalaaminen valkoiseksi,

Hyyskä oli ollut käyttämättä ainakin 15 vuotta. 

Silloin ajattelin, että lähivuosina teemme varmaan uuden huussin,

 mutta kuinkas kävikään? 

Tämä palvelee meitä edelleen.

 Sisäpuoli on kokenut näinä vuosina lukuisia päivityksiä. 

On eletty sini-pellava sävyinen kesä. 

Punaista ja sinistäkin on nähty. 

Viime vuoden sisäväritys on ollut valkoinen-harmaa-ruskea ja lime.

Oven viereen sahasimme pienen ikkuna-aukon, 

jotta lyhty valaisisi sekä ulko- että sisätilaa.

Viime vuosina sisätiloissa on ollut käytössä myös 

patteri- ja liiketunnistimella toimiva pieni lamppu.

Luulen, että olen vaihtanut verhoja hyyskäämme 

enemmän kuin ikinä mihinkään muuhun huoneeseen,

kotona tai mökillä. Tämä on siis tärkeä huone.

 Nyt uusi sisustuspäivitys sisältää ripauksen mustaa. 

Koetan ottaa sisäkuvia seuraavaan päivitykseen. 

Jos vaikka esittelisin miten meillä

"vesi juoksee"?

Joka kevät hyyskän kulmalle

kasvaa vihreä "pallo" sinisine kukkineen.

Sinivuokko kukkii pitkään ja vihertää kauniisti koko kesän.

Onkohan talon edellinen asukas Bertta siirtänyt sen siihen?

Kesätunnelmissa

Jhn

LAVAREUNAT VAI REUNALAVAT?

41

9.5.2014

Mökkitontillamme on alue, jonka olen halunnut aina unohtaa.

Villiintynyt pahasti: löytyy vanhoja viinimarjapuskia, leppää, nokkosta, 

runsaasti rikkaruohoja, voikukkia ja jättipalsamiakin viime vuonna!

Sen kulmille asetin muutama vuosi sitten puretun vanhan saunan 

ikkunakarmit kasvimaakseni. Jättikokoinen kasvimaani oli peräti kaksi neliötä. 

No olivathan siellä mm persilja, ruohosipuli, salaatti ja lipstikka kasvaneet.

Viime kesänä kävi jo mielessä, että tähän pitää tarttua.

Viime lauantaina olin vapaalla ja sain mieheni lähtemään

kanssani lautaa ostamaan. Ja puutarhamultaa.

Kaksi metriä kertaa 80 senttiä.  Kolme kappaletta.

Kulmiin 5x5 palikat ja ruuvilla kiinni. Nopeaa ja palkitsevaa. 

15 vuotta vanhan puretun terassin lautoja reunoiksi.

Raivasimme kaikki korkeat kasvustot ja tasoitimme pohjaa täytehiekalla.

Päälle juurimatto -jonka läpi ei kuulemma kasva mikään. Hope so!

Lavat käsittelin jostain jääneellä kelonharmaalla terassiöljyllä, 

joka riitti juuri ja juuri.

Puufirman roskiksessa oli kasapäin paksua pitkää muovia, jotka oli poistettu lautakasojen päältä.

Sitä sitten leikkaamaan suikaleeksi ja nitojalla kiinni reunoille. 

Viisi säkkiä puutarhamultaa joka laatikkoon oli hieman vähän, mutta sillä pääsin alkuun.

Lipstikan juuret olivat kuin mustekalan. 

Kaivoin sen varovasti ylös ja siirsin uuteen kasvupaikkaan. 

Pitäisikö ensi kesänä kokeilla kehuttua lipstikkakeittoa?

Meillä on myskyn ja isännän toimesta kaadettu puita.

Osa kaadettujen puiden kannoista on jyrsitty ja niistä tuli uskomanton määrä

puurouhetta.  Nyt sain osan siitä hyödynnettyä.

Nyt siis valitsemaan mitä ryhdyn kasvattamaan.

Näin keväisin innostus on kova, toivon sen kestävän niin 

ettei elokuussa tarvitse hävetä laatikkojen sisältöä.

Saas nähdä!?

Pääsiäinen ja uusi pöydän pinta

 40

18.4.2014

 Pääsiäinen on varma merkki keväästä.

Pääsiäinen sinänsä ei kovin innosta minua koristelemaan tai tekemään mitään erityistä.

Mökillä puuhailu ja ulkona oleminen lie tämänkin pääsiäisen kohokohta.

Siis huomennahan paistaa, kun pääsen töistä?!

Parasta pääsiäisessä on katkos kiireiseen arkeen.

Päätin aloittaa näillä kauneimmilla muna-höyhen -kuvillani, 

rumat kuvat tulevat seuraavaksi.

Ruokapöydän kansi:

Siis vihdoin ja viimein sain pitkäaikaisen haaveni toteutettua: 

ruokapöydänkansi vaihtoi väriä! Yeah!

Yleensä olen hyvä tai paremminkin nopea päättämään,

mutta nyt tuotti tuskaa: musta, valkoinen vai savi kannen väriksi?

Pöytä on ollut meillä ainakin 13 vuotta, kooltaan hyvä ja vankka, 

mutta muuton jälkeen en ole sen kantta juuri nähnyt. 

Se on pitänyt peittää liinoilla, joista juuri nyt sain tarpeeksi. 

 Se kun oli auttamattomasti meille väärän värinen. 

Kastanjapetsattu sävy on sinänsä kaunis, 

muttei vaan meille. Liian tumma ja "oranssi".

Väripohdiskelua:

Musta pöytä valkoisine astioineen oli mieluinen ajatus,

mutta pöydän koko (105x300cm) sai minut uskomaan,

että meillä saattaisi olla kuin ukkospilvi huoneessamme.

Umpeen maalattua valkoista pintaa en halunnut, 

liian kliininen meille.

Osmocolorin vahat olivat minulle entuudestaan tuttuja,

mutta nyt jonkun blogin innoittamana päätin kokeilla 

 Bloom-puuvahaa.

Ensimmäisiä vetoja vetäessäni,

kävi mielessäni että edessä on uuden pöydän osto:

yksi valkoinen vajakerros ja lopputulos oli karmea!

Optimistinuskoni meinasi horjua.

Toisen kerroksen jälkeen lopputulos oli vieläkin aivan kirjava.

Lisäksi silloin huomasin että valkoinen sävy 

jollain lailla sinertää, vaikka pohjalla ruskeaa puuta olikin.

Siis paluu aivan ensimmäiseen haaveeseen: 

meille tulee siis saven värinen pöytä!

Bloom-vahan väri nimeltään Tuohi näytti purkin mallipalassa beigelta 

, värikartassa ja purkissa harmaalta, mutta pöydässä se oli aivan napakymppi!

Lopputulos oli siis kaksi valkoista ja kaksi Tuohi-sävykerrosta

vaahtomuovisiveltimella tehtynä.

Ja mikä parasta: vaha kuivuu nopeasti ja on tuoksuton

(muut kertoivat, minullehan hajuaistittomallehan kaikki ovat tuoksuttumia).

Kahtena iltana tein koko homman.

Kylläkin kevätsiivouksen tarpeellisuus lisääntyi,

koska hioin pöydän sisällä:
Oliskohan se ollut 000-karhunkielellä?
Vanha värisävy ei poistunut hiotessa.

Mieheni illat täytti jääkiekko 

ja tämä olikin hänenkin mielestä ihan vaan minun projektini.

Vanha väri olisi ollut ihan hyvä...?

Vahapurkin ohjeen mukaan 

yhdensuuntaiset vedot jättävät pinnan hyvin raidalliseksi, 

mutta neljä kerrosta riitti minulle.

Jos värin haluaisi olevan tasainen ja peittävä,

pitäisi vetää vielä yksi kerron.  

Minä pidän siitä juuri nyt, hieman eläväpintaisena.

Pinta jää vahauksen jäljiltä aivan mattapintaikseksi ja karheaksi,

mutta 0000-teräsvillalla hangattuna 

siihen sai mukavan liukkaan ja aavistuksen kiiltävä pinnan.

Se on siinä!

Nappasin tämän kuvan silloin nopsaan 

seuraavana aamuna ajattelematta tämän julkaisemista.  

Olisihan tuon jatkopalan voinut laittaa kunnolla kyllä paikalleen?

Vielä tuoleihin uudet huput,

paremmin verhoihin sopivat.

MUKAVIA

VAPAAPÄIVIÄ!

VOIMAANNUTTAVA AURINKO

39

9.3.2014

Tänään oli vihdoin vapaapäivä,

odotin niin kovasti myös aurinkoa.

Ja näyttäytyihän se.

Kotimme levollinen hengetärkin nauttii

ikkunalaudalla keväisestä auringosta.

Olen löytänyt tämän hengettären kirpputorilta pää irtonaisena:

sen väritys oli vaaleanpunaista ja kultaa.

Meille se sai muuttoluvan, kun käsittelin 

sen pohjamaalilla valkoiseksi.

Vaikken hallitse viherkasvien hoito ollenkaan,

koetan sinnikkäästi pitää tässä nurkassa elossa hienohelmaa.

Minun viherpeukalotaidoillani 

joudun uusimaan kukan vähintään vuoden välein.

Jälleen muistin, että se pitäisi kastella...

Auringon tullessa esiin pilven takaa,

teki se hienoja varjoja ympäri kotiamme.

Mökillä tuli haravoitua ja kerättyä puiden oksia.

Aurinko paistoi pilvenharson takaa, mutta lämmitti jo kovasti.

Maaliskuun 9. päivänä 

sekä minä, että luonto

olemme aivan kevättunnelmissa!

MUKAVAA

ENERGISTÄ

VIIKKOA

KAIKILLE!

Jhn

TUOLIHULLUUTTA

38

2.3.2014 

TUOLIHULLUUTTA

Mikä ihme tuoleissa minua viehättää?

Normaalikokoisten istuimien lisäksi 

kotiimme on kokoontunut armeija pienoistuoleja.

Ikkunalaudalla on joukko valkoisia tuoleja:

Seiska, Muurahainen, Tolix...

Juhlien ystävänä tämä tuolihulluus on eduksi.
Enpä muista, koska olisimme

tarvinneet juhliimme lisää istuinpaikkoja.

Jokin ei täsmää? 

Olenhan aiemmin sanonut potevani joskus "mammuttitautia".

Siis mittasuhdevirheet ovat heikkouteni.

Tämä "istumapaikka" on toisen wc:n hyllyllä.

Hopeanväriseksi maalattuna se on välillä pyyhekasan päällä, 

välillä sen vieressä.

Viimeisin tuolihankinta on musta samettinen Egg.

Koska oikeankokoisena Egg ei ole meille kotiutunut,

tyydyn tähän pienoismalliiin.

Siellähän se näkyy pienenä mustana pisteenä

toisen wc:n hyllyllä.

Yksi pieni punostuoli

seisoo jättiläismaljakon vieressä.

Muutama musta tuolikin löytyy, mutten saanut niitä kuviini.

Otin kuvat vasta iltahämärissä...

muutenhan ne olisivat olleet toki parempina :):):).

Kovasti odotin auringon pilkistävän tänäänkin,

 kun kalenterissa ei ole lukenut yhtään mitään pakollista.

Mukava vapaapäivä, saa olla kotona koko päivän!

Ei paistanut, ei.

Mutta kevättä kohti ollaan menossa aika haipakkaa.

Ihanaa!

Mukavaa alkavaa viikkoa!

Pidempiä valoisia päiviä!

Auringonpaistetta!

Jhn

LEIPÄLAATIKON UUSI ELÄMÄ

37

15.2.2014

Leipälaatikon uusi elämä:

Peltinen leipälaatikko kätkee meillä 

perinteisen kahvikeitton sekä kapselikeittimen tarvikkeet.

Olemme todenneet tämän toimivaksi!

Laatikkoon mahtuvat suodatinpaperit, 

kapselit sekä erikoiskahvit.

Suodatinkahvijauhe seisoo kylläkin edelleen pöydällä,

kunnes löydän sille sopivan, 

hieman matalemman rasian.

  Nykyinen on liian korkea leipälaatikkoon.

Pienet ovat siis arkemme ilot:

tämän ulkonäkö ja käytönnöllisyys 

viehättävät minua kovin!

Mukavaa viikonloppua

ja alkavaa viikkoa!

KOLMASKYMMENESKUUDES

 36

2.2.2014

Tämä on kolmaskymmeneskuudes kerta,

kun julkaisen kuviani Onnenhetkissä ja

kirjoitan kuvistani jotakin.

20 000 avausta = lukukertaa

menee tänään rikki. 

Kirjautuneita jäseniä blogillani on kuitenkin vain muutama, 

lukijoita siis rutkasti enemmän.

Piti oikein tarkistaa mitä

Wikipedia sanoo blogin olevan.  

Jonkin osan kriteereistä Onnenhetkeni täyttää.

Eli taidan jatkaa.

Tavoitteita blogillani ei syntyessäään juuri ollut,

eli tavoitteisiin oli helppo päästä:)

Kuulen välillä yllättävien ihmisten suusta

kommetteja blogistani. 

Ilostun, kun saan kasvot lukijalle.

Mm. edellisestä "pakkasmakkarastani" sain monta kommenttia.

 Voisin kirjoittaa tai ainakin julkaista kuvia paljon useammin,

mutta oma sensuurini iskee väliin.

Tällaistakö hopinää julkaisen?

Vai pitääkö tässä olla mitään sanottavaa?

Riittääkö kuvilla fiilistely tai jostain asiasta vain kerronta?

Ilman tavoitteita tai kannanottoa?

 Kaiken lisäksi en osaa vieläkään blogin teknisiä perusasioita

(lue: en ole kuluttanut tarpeeksi aikaa ja opetellut niitä).

En osaa esim. tehdä listaa seuraamistani blogeista.

Tämä on kuitenkin mukavaa 

eikä kovinkaan aikaa vievää puuhaa.

.

Teknisesti en osaa kuvata ollenkaan, 

mutta kuvakulmien etsiminen on mukavaa.

Nykyään olen niin laiska, että kuvaan pääasiallisesti ipadillani.

Pahoittelen, että se näkyykin.

Loppiaisen jälkeen en ole kotona tehnyt 

juurikaan muuta kuin pitänyt perheen puhtaissa vaatteissa.

Töissä on pitänyt kiirettä.

Kevättä odotellessa otin kuitenkin jo 

puutarhapöydän käyttöön, sisällä ruokatilassamme.

Tämä hieman epäsovinnainen kaluste kiehtoo minua kovasti:

sen rautajalat, lautakansi ja hintelä olemus.

Näillä jatketaan!

Nähdään jälleen!

Jhn