23 tammikuuta 2015

PUNAISEN TORPAN MUSTAT SEINÄT

Nro 52: 23.1.2015


Aloitan tämän tarinan tästä tunnelmakuvasta, 
joka ehkä kiteyttää tämän torpan tarinan. 
Lipasto taitaa olla vuodelta 1982, siinä on ainakin kolmannet vetimet ja 
sokkelin tilalla nykyään pyörät. Eläköön tuunaus ja kunnon kalusteet!



Olipa kerran nuorehko mies, 
joka etsi kotia tai kotia, jonka yhteydessä olisi talli, halli tms. 
Kun se sitten löytyi lapsuuden leikkimailta, oli into kova saada se.


Näiden sopivaksi todettujen hallien kanssa 
samalla pihalla seisoi punainen torppa.  
Torpan rinnalla punainen pihasauna tupineen. 
Pihapiirissä kaikki rakennukset eri sivuilla, kuten hyväksi on todettu.



Torpan sisällä tunnelma oli "hieman" väljähtänyt, kuten kuvissa näkyy. 
Sitä oli käytetty viimeaikoina taukotupana.  


Sille en mahda mitään, kun mielikuvitus "lähtee laukkaamaan". 
Muutaman hetken torpalla oltuani oli uusitun torpan kuva valmis 
vartaloni yläosassa olevassa kompuutterissa.  
Kummipoikaa siis testaamaan, 
voisiko kummitäti tunkea itsensä suunnittelutiimiin?

Torppaan asettuu ajoittain myös hänen poikansa. 
Punainen mummonmökki tarvitsee siis miehekkään uuden lookin. 

Suunnitelma ja toteutus laaditaan hyvin pienellä budjetilla. Sanoisin, ettei se aina ole jarruna kuten luullaan, vaan luovuuden lähde. Ajatukseni oli saada mökkiin vanhaa kunnioittaen ensisilmäyksellä selväksi, että talossa ei asu mummo. Ja aikaa remonttiin oli todella vähän.


Huoneet ovat melko matalia ja neliöitä noin 70. 
Huonejärjestys ja ovien paikat luova kuitenkin tunteen isommasta talosta.
Suuruuden tunnetta luo myös koko talon samansävyiset lattiat. 
Erityisesti keittiö inspiroi minua kovasti. Remontilla koetetaan saada torppa nopeasti ja pienellä budjetilla asuinkuntoon. Mitään turhaa ei tehdä, kaikki tarpeellinen kylläkin. Edellisten remontoitsijoiden materiaalivalinnat hyväksytään, käytetään ja tuunataan -jos mahdollista.  Ja olihan se monessa kohtaa.  Me emme ehkä olisi valinneet tänne lastulevyä, lasikuitu- tai vinyylitapetteja.


Samana iltana innolla tekemäni vapaankäden luonnos jäikin sitten lopulliseksi suunnitelmaksi. Keittiön vanhat kaapistot poistettiin, vesimittari siirrettiin allaskaappiin, lattia aukaistiin ja eristettiin ja laitettiin uusi pinta. Osa seinistä levytettiin, osa vain maalattiin. Katon levyt saivat valkoisen maalin myös. 


Kustannus- ja ulkonäkösyistä keittiön päätyseinä maalattiin kokonaan, 
se jäi käyttöön ilman kaakeleita tai lasia. 
Katsotaan miten pinta kestää käytössä. 
Siihen on helppo lisätä jokin pinnoite tai maalata uudelleen tarvittaessa. 
Keittiön kiinteät väripinnat ovat valkoinen, kitti, hiilenmusta ja puu.
Puuhella myytiin, mutta onneksi ihana kuuppa sai jäädä.


Halusin keittiön kaapit jättää ilman sokkelia. Ilmavuutta ja nuorekkuutta. Toimivuuttakin: jos taloon tulee hiiriä piilopaikkana ei ole kaapinaluset. Säätöjalat saivat jäädä, koska sopivat kuvaan rennon fiiliksen vuoksi. Kaappien molemmin puolin upotetiin johdot seinävaloille, joita voi suunnata tarvittaessa. Kodikas ja toimiva. Vanha matto oli kuin tehty tilaan.


Isäni 75 v oli pojan apuna koko remontin ajan. 
Ongelmanratkaisukyky ja iän tuoma remonttien yleistieto korvaa ajoittaisen kankeuden. 
Yhdistelmä pappa ja pojanpoika lienee vaatinut molemmilta 
joitakin kertoja lehmänhermoja, mutta homma pelasi yhteen silti loistavasti. 

Äiti ja sisko parhaimmillaan siivouspuuhissa, pojan isä sähköhommissa, 
siskon tyttö maalaa ja minä toimin maalaus-, suunnittelu- ja johtoportaassa :):):) 
Muut apujoukot kantavat ja maalaavat. 
Suku voi olla myös paras, eikä sanonnan mukaan aina pahin.


 Vanhat kirkkaan vihreät kaakelit maalattiin 
samalla maalilla kuin keittiön päätyseinä. Kaakeleissa oli hieno kohokuvio.
Talossa ollut käyttämätön liesi otettiin käyttöön ja sijoitettiin kuupan alle.


 Lopputulos ei isommalla rahalla juuri paremmaksi olisi muuttunut.  
No tietenkin induktioliesi jne, mutta kaikki toimii näin oikein hyvin ja lisäksi näyttää mielestäni hyvältä. 


Valitsimme tähän liesikokonaisuuteen valkoiset työtasot, 
jotta hella ei erottuisi liikaa tasojen välistä.


Yläkaappien vetimissä leikkisästi numerointi, kaapeissa 1 ja 2 kuivausritilät.
Alakaappien ja laatikoiden vetimet ovat mustat pienet posliininupit.


Kapea keittiö sai kylkeensä vain muutaman avohyllyn. 
Arjen astiat ovat siinä kätevästi tiskikoneen yläpuolella.


Kammoan keittiön kulmakaappeja. 
Osittain kustannussyistä kylläkin se jätettiin pois ja verhon takana vasemmalla on yksi hylly, jonka hyllyllä voi säilyttää kätevästi kevyitä muovia rasioita ja astioita. Isossa muovilaatikossa ne saa kätevästi kaikki kertalla esille. Verhoksi valittiin tietenkin perinteinen keittiöruutu, mustavalkoisena.


Samaa ruutua käytetiin korkeissa salusiineissä molemmissa ikkunoissa.
 Leveydeksi laitettiin noin 95-100 cm, joka toimii hyvin kahdeksala purjerenkaalla.
Kirpparilöytö oli lähes uudenveroinen valkoinen trumpettijalkainen pöytä. 
Ympärille haaveilin vanhoja pinnatuoleja, jotka olisivat voineet olla kaikki eri värisä, yksi musta. 
Kattovalon pistoke kiinnitettiin sivuun ja lampun paikka määräytyy kangasjohdon lenkin ja kattokoukun avulla. Johdon päässä vain polttimo.


Keittiön ja olohuoneen (vai pitäisikö sanoa sali?) välissä oleva makuuhuone tapetoitiin 
hiilenharmaalla tai lähes mustalla tapetilla.  
Hieno oivallus oli, kun huomasimme että television kaikki johdot saadaan vedetyksi suoraan television taakse. Pistokkeet ovat seinän takana keittiön siivouskaapissa. Ei johtoakaan näkyvissä! Hipheihurraa!


Kuvat makuuhuoneesta keittiöön ja samasta kohtaa toiseen suuntaan, saliin.

Kuulin keskustelun myös tiilimuurin mahdollisesta purkamisesta, 
mutta sähköllä lämpiävä muuri päätettiin jättää ja maalata kertaalleen puhtaan valkoiseksi, kattoa maalattiin muutaman kerran enemmän. 
Kaksi oviaukkoa, ikkuna ja 3 vaatekaapinovea rikkovat seinät niin, 
ettei musta varsinaisesti tunnu edes pimentävän huonetta.


Salissa on kaunis vihreä muuri. 
Tai no vihreä väri ei kaikilta saanut ylistystä, mutta lainatakseni sisustusguru Marko Paanasta: 
sitä mitä ei voi piilotta, pitää korostaa ( tai jotain sinne päin).


Kellastunut katto maalataan valkoiseksi, se oli selvä.
Mutta seinät mietityttivät. Niissä oli hyväkuntoinen, hyvin tapetoitu, 
mutta ruma persikkaan vivahtava vinyylitapetti. Poisrepiminen olisi hidasta ja sitten kitataan ja hiotaan ja.... Minäpä päätin kokeilla pysyykö tapetti seinässä jos se maalataan.  Ja pysyihän se ja hyvin. Muutama kupla märkänä, mutta parin tunnin kuluttua se olikin jo hyvä. 


Kolme seinää maalasin siis samalla kitin värillä kuin keittiönkin seinät, yksi seinä astetta vaalemmalla hiilenmustalla kuin keittiössä käytettiin.  
Tapetin kohollaan oleva pystyraitakuviointi näyttää niin hyvältä maalattuna, 
ettei sitä oikein meinaa uskoa!!


Pari paneelia muurin sävyistä vihreätä sekä torkkupeite ja sohvatyyny. Vanha lipasto ja peilikin löysivät toisensa. Vanha sohva keskelle huonetta, jolloin sen taakse saatiin talon pikkumiehelle oma sänky ja kulmaus. Ihan luksustahan se on kun sängystä voi töllöttää suoraan telkkaria.



Eteisen yksi seinä tapetoitiin erityisen vahvalla ja karkealla tapetilla.  Seinän mustanharmaat vaakaraidat aivan kuin yhdistäisivät olohuoneen ja keittiön mustan juonen. Varaston perukoista löytyi peili vuodelta ö, nyt se sai uuden elämän kulmittain kiinnitettynä. Mustat koukut tietenkin takeille.


Vanha rumaa sähkökaappia piti jotenkin piristää: sen ovi tasoitettiin, maalattiin liitutaulumaalilla. Sen ovessa sai ainakin viidennen elämän meidän kello, jonka kehykset saivat uuden maalauksen pintaan ties monettako kertaa.  

Ovesta vilahtaa pienen kuistin ikkuna. Ikkunan yläreuna oli niin alhaalla, että pihalle näkeminen vaati kunnon kumarruksen. Sille korkeudelle se kuitenkin jäi, mutta laskosverho kiinnitettiin ainakin 30 cm sen yläpuolelle seinään, vain sentin pari lasipinnan päälle. Halpa ikkunansuurennusremontti! 

Ja hauska ovistoppari -eikös?



Eteisen matoksi leikkasimme meillä myymälässä pahasti likaantuneen maton. Puolikaareva muoto leventää kapeaa eteistä ja antaa siihen hyvää jännitettä. Piparireunaa tuskin olisi uuteen mattoon tilattu, mutta tällä mennään kun sellainen oli käteen jäänyt.






Kylppärin muutos on melkoinen. Ja kun pappa ja pojanpoika availivat seiniä remontti hieman kasvoi. Uudet eristeet tarvittiin jne. Ikkuna oli valitettavasti pakko sulkea. Vesi- ja sähkötyöt tietenkin uusittiin.

Tässä torpassa on yksi paha vika: 
tunnelma siellä on niin hyvä, 
että sieltä on vaikea poistua!

Onnenhetkiä torppaan 
toivoo Jhn

25 joulukuuta 2014

Joulusaunamatkalla

Nro 51: 23.12.2014


Luonnon tekemä jouluyllätys
odotti mökin kuistin aidan yli kurkistavassa
vanhassa omenapuussa.

Kaiken lisäksi omenat olivat 
aivan sämänvärisiä kuin mökki ja vierashuone.


Eilen satanut lumi on tehtyt taidettaan.


Kasautunut lumi on niin kaunista.



Muuten en voi itseäni juuri kutsua talvi-ihmiseksi.


En pidä kylmästä, en kerrospukeutumisesta,
pipot kutittavat, pelkään kaatumista.


Mutta visualistina rakastan talvea!

Mukavia joulunpyhiä
ja rentouttavia onnenhetkiä!

jhn

07 joulukuuta 2014

Emma -tuolien uusi elämä

50: 6.12.2014


Pitkästä aikaa täällä kirjoittelen.
Kirjoittaminen ei niinkään ole ollut ongelma, 
vaan kuvaaminen ilman salamaa.
Olen odottanut hetkeä, jolloin olisin valoisana aikana kotona.
Marraskuussa melko haastavaa!
Toki loppuvuoden työkiireetkin ovat vaikuttaneet asiaan.


Tänään alkutalven pimeimpänä päivänä ratkaisin ongelman
kuvaamalla kännykän "ihmekameralla": 
 kuvat on otettu todella hämärässä.


Telkkarihuoneen ja kirjaston välissä 
(kuulostaa niin komialta, sanoisi mieheni) 
on meidän kotitoimisto. 
(tarkalla kuvakulmavalinnalla sain pöydän sotkut jäämään selkänoja taakse)


Arki on kylläkin osoittanut, 
että toimiston oletetut käyttäjät 
istuvat sohvilla läppäri tai pädi sylissä ja 
toimiston käyttö on ollut ajoittain melko pientä. 

No onhan huoneessa pöydän lisäksi nojatuoli, tärkeä kaappi, 
josta kerroin aiemmin  t ä ä l l ä. 
Ja vanha tumma lipasto, joka toimii baarikaappina.



Kahden ikkunan välitila oli ainut paikka työpöydälle,
 koska huone on niin täynnä reikiä:
Kaksi pariovea, yksi tavallinen ovi, kaksi ikkunaa ja 
muuri kulmassa. Sisustajan unelma?
No eipä todellakaan!


NIIN JA NÄMÄ TOIMISTOMME TUOLIT!
Niistä minun pitikin teille kertoa.

Muutama vuosi sitten muuton ja remontin keskellä 
tyhjensin kaappejamme ja pidin kirpparia. 
Tavoitteena oli siis myydä turhat tavarat ja niin kävikin. 
Mutta kuten kaikki tietää jotain saattaa löytyä ostettavaakin.

Edessäni oli yksi päivä kaksi kaunista Emma tuolia, kuin uudet. 
Nämä eivät tosiaankaan ole montaa vuosikymmentä vanhoja, 
vaan enkä hieman uudempaa tuotantoa? 


Talon edellisen asukkaan kaatopaikankuormassa pihallamme 
pilkoittivat vanhat toimistotuolit, joissa oli istuimet rikki. 
Niiden teräksiset jalat joutuivat pelastettujen listalle ja 
ne saivat uuden tarkoituksen:
 puujalat kierrettiin Emmoista irti ja tallennettiin 
mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Emmojen pohjalle lisättiin keskelle puuta, jotta 
niihin saatiin kiinnitettyä teräsjalat.


niihin huput Lauritzonin Fiamme-kankaasta. 
(sen valmistus on lopetettu ja saatavuus taitaa olla nyt katkolla).
Alkuperäinen verhoilu huppujen alla odottaa sitä päivää, 
kun jälleen jaksan katsella värejä.


Työtason valaistus on hoidettu vanhalla seinävalaisimella, 
joka sai pinnakseen mattamustaa spraymaalia
ja uuden metallikuupan.
Taisin ostaa tuon valaisimen vanhantavaranliikkeestä jo 80-luvulla.
(silloin ei tainnut olla vielä kirppareita?)

Tuolien ergonomia ei ole ihan huippua, 
mutta ne palvelevat niitä lyhyehköjä käyttöhetkiä.



Ajatus siitä, että keskellä taloa -näkyvät joka puolelta kotiamme siis - 
olisi jotkut "perustoimistotuolit" ei todellakaan innostanut. 
Tämä on estetiikan ja toimivuuden kompromissi. 
Sittemmin olen kyllä nähnyt uusiakin toimistotuoleja, 
jotka kelpuuttaisin tähän rooliin.


L-tason alle tehtiin pyörillä kulkeva mappihyllykkö,
ja kuten kuvassa näkyy se toimii hyvin myös paperiläjien piilopaikkana.
Oikeasti hyllykkö on kätevä:
kaksi metrin levyistä mappimitoitetun hyllyn lisäksi
 kansi toimii tarvittaessa työtasona.



Tunnelmaa luo iso kruunu, joka uutena oli kullanvärinen.
Sekin on saanut spraymaalikylvyn vintillä olevassa
"mustamaalaamossa".

Huoneessa asustelee usein Hertta-nallemme 
jääkarhuystävänsä kassa.


Juhlahetkissä tämä huone kokoaa aina miehet, 
ja kirjoituspöytä on palvellut ruokailutasona lukuisia kertoja.


Mukavaa joulunalusaikaa
jokaiselle!

jhn


16 marraskuuta 2014

Kahdeksantoista vuotta

Nro 50: 16.11.2014


 Kahdeksantoista vuotta sitten sanoimme toiseillemme tahdon.
Talvisena päivänä silloin vain lähiperheemme kutsuttuina paikalle
päätimme elää yhdessä loppuelämämme.

Vuosiin on mahtunut niin monta ilon ja onnen hetkiä,
vaikeista ajoistakin olemme selvinneet kunnioittamalla toisiamme.



Tämä seinä kotonamme on meidän yhteisen elämämme seinä:
vanhempamme, sisäruksemme, me lapsena, nuorena, aikuisena,
poikamme eri ikäisenä.

Suojelusenkeli on kulkenut mukanamme.

Kiitollisena eteenpäin!

20 syyskuuta 2014

62 KIRJAA IKKUNALLA

Nro 49: 20.9.2014



Kun sitä jotain saa päähänsä,
on se sitten  myös kokeiltava!


 Tein aivan innoissani meille kirjoista "salusiinit".
Olimme usein puhuneet, että olisivatpa ikkunoiden alareunat
20 cm ylempänä, silloin näkymä sohvalta kadulle 
saisi juuri sopivan suojan. 

Nyt meillä on siis romaaneja,
elämänkertoja, historiaa...suojaverhoina.


Halusin kirjojen olevat kuitenkin yksivärisiä.


 Etsin mattapintaista valkoista paperia,
ja kuinka ollakkaan paras tähän tarkoitukseen löytämäni oli
 Dunin kertakäyttökaitaliinaksi tarkoitettu 40cm leveä rulla.
Kiinnitin suorat kirjan kannen korkuiset suikaleet kirjojen päälle
paperiteipilla, joka olikin ihana uusi tuttavuus
 ( ostopaikka molemmille  Rauman Tehopakkaus )


Kirjat ovat suosikkihuoneessani, kirjastossa.
Koko seinän peittävä kirjahylly on kooltaan 5,5m x 3,4 m.
Se oli pitkäaikaisen haaveeni toteutuma.
Kuva on valitettavan rakeinen, kun kuvasin sen nyt illalla pimeässä....
koska tämän kirjoittamiselle tuli juuri nyt oikea hetki, 
enkä malttanut odottaa aamuun.



Päädyin mieheni pyynnöstä kirjoittamaan
niihin kirjan nimen tai osan siitä.
Ensin ajattelin niiden jäävän valkoiseksi,
mutta kyllä niihin nimet tuli.


Käsialaa koetin muuttaa jokaiseen hieman erilaiseksi.
Ovathan kirjakin erilaisia.
Osa päällystetyistä kirjoista oli
vanhempieni vanhasta kodista, osa omasta kirjahyllystä 
sekä SPR.n kirpputorilta.  
Iso kassillinen kirjoja 28,-


Saatoin olla kumma näky kirjojen joukossa, 
sillä kuljin metrimitta kädessäni.  
Hyvä kirjan valintaperuste? 
Muutamia kirjoja otin kyllä sisällönkin perusteella.


Ikkunalaudalla oli 19 cm tilaa.
Kirjastostamme ei siis aiemmin löytynyt esim
 J.F Paasikiven tai Marl Marxin elämänkertaa 
eikä Emännän kirjaakaan.
Mutta nyt löytyy.


Päällystelin kirjoja samalla kun katselin
Vain Elämää ohjelmaa ja sattuipa näin:
yksi kirjoista oli Veikko Huovisen Pronttosaurus...se oli kädessäni 
5 minuttia sen jälkeen kuin Toni Virtanen esitti sen Loirille.
Mikä sattuma, olimme aivan hämillämme!
En edes tiennyt sellaista kirjaa olevankaan, 
nyt se oli kädessäni ja laulu soi päässäni.
Kyllä me sitä sitten päivittelimme...
(laulun nimi kirjoitetaan kylläkin B:llä, kirja P:llä).

Jäävätkö kirjat ikkunalle?
Pitäisikö käydä ulkoakin katsomassa miltä näyttävät?

Sulattelen niitä vielä hieman, mutta toistaiseksi jäävät.


Tässä vielä muutama kuva huoneesta.
Vuonna 1908 rakennettu muuri on horminkorjauksen
jälkeen jälleen käytössä. 
Nurkassa tikkaat joista kerroin vuonna 2012 marraskuussa.


Perheemme on kuvakollaasissa
suojelusenkelien kanssa seinällä.

Tämä kuva onkin ollut useasti esillä vaikka missä.
Nämä kaksi viimeistä onnistunutta huonekuvaa on ottanut
Minnukka, tuttu blogista Ripaus kardemummaa.
Kiitos sinulle vielä kerran:)


Laitanpa tähän vielä huoneen tulevasta muutoksesta.
Tämä Harri Koskisen keinuva ja pyörivä musta nahkainen K-tuoli
sopii mielestäni täydellisesti muurin ja kirjahyllyn väliin.
Se ei vaan ole siinä.

Vielä.





12 syyskuuta 2014

MUSTIKKAHERKKU ja LOHILEVITE



Nro 48: 11.9.2014

Tiistai-iltana vietimme töissä iltaa mukavassa seurassa.
Tarjoilimme kahta nopeasti valmistuvaa herkkua, joista sain monta kiitosta.
Lupailin reseptejä.  Tässähän ne on, kun ne vielä muistan.
En juurikaan tee kahta kertaa elämässäni samaa ruokaa, 
koska sovellan tilanteen ja fiiliksen mukaan.

Mustikkakuva sivuilta: www.eckes-granini.fi

 Kun osan kermasta korvaa turkkilaisella jugurtilla,
koostumus on mielestäni parempi.
Tästä määrästä tuli pikkuannoksia noin 25 hengelle:

Vispikermaa 4 dl vaahdotettuna
Maitorahkaa 500g
Turkkilainen jugurttia 400g
Kanelia 1/2 tl
Sokeria 4-5 rkl
Vanilliinisokeria1,5 tl
Viimeksi varovasti sekoitellen min 6 dl mustikoita

Siinäpä se-ei muuta kuin herkuttelemaan!



Ruisnappien päälle sipaisimme lohilevitettä.
Olen aikoinaan saanut tämän reseptin naapurikauppias Reginalta
ja se on vuosien aikana muotoutunut erilaiseksi 
sillä hetkellä saatavilla olevien tarvikkeiden mukaan.

Tällä kertaa koostumus oli tällainen ja 
määrä riitti noin 120 leivälle:

2 dl kermaa vaahdotettuna
500g rahkaa
400 g ranskankerma 
2 nippua tilliä
Ripaus mustapippuria
Suolaa 1 tl
Noin 300g kylmäsavulohta  pieninä paloina 
Noin 300g lämminsavulohta pieninä paloina 
2 punasipulia hyvin pieninä paloina

Koristelemaan emme ehtineet, 
mutta suosittelen ripauksen lisää tilliä.

Sekoita ja tarjoa ruisnapin tai saaristolaisleivän kanssa.
Käy myös hyvin uudein perunoiden rinnalle.



Herkullisia hetkiä!

Jhn