O N N E N hetket

04 kesäkuuta 2013

PENKKIHULLUUTTA

Kuukausi on vierähtänyt edellisestä päivityksestä, nyt vihdoin täällä!

Kevät on niin ihanaa aikaa, kiirettä pitää että ehtii nähdä luonnon muutokset.

Joka päivä tapahtuu niin paljon, puiden lehdetkin tulivat tänä vuonna yhdessä yössä.

Edellisestä Pälkäne-vierailusta sain monta kommenttia -siis live,

muttei kukaan kommentoi blogiini.

Olisivat kovasti tervetulleita teidän kommentit!

Miten minä PENKKIHULLU-ihminen

olen näin kauan voinut olla jakamatta

tätä suurta rakkauttani?
Mikähän penkeissä minua miellyttää?
Uskoisin, että niiden karuus ja monikäyttöisyys.

Päässäni oli kauan pyörinyt yksi haavekuva:

löylyjen välillä saunan terassin penkeillä istuskelu.

Kun saimme saunan valmiiksi oli asialle siis tehtävä jotain.

Kuvastot ja kirpparit tuli koluttua, ei mitään!

Iso kasa jätepuunpaloja sen sijaa lojui rakennustyömaalla.

Katselin niitä aikani ja rohkenin toteuttaa haaveeni: minä ryhdyn itse tekemään.

Pukkijalkapenkkejä syntyi silloin 3 saunan terassille ja ne ovat olleet kovassa käytössä.

Olin joskus leikilläni sanonut, että sitten kun täytä 50 vuotta

niin ostakaa minulle puun työstöön työkaluja.

Unelmani toteutui jo ennen, sain äitienpäivälahjaksi (!)

perheen miehiltä hienon Dewalt-merkkisen katkaisusirkkelin.

Se on muuten keltainen:)

Sillä on tullut tehtyä penkki jos toinenkin.

Muutama lahjaksikin.

Tämän alla olevan laituripenkin tein kerran kun mieheni oli iltavuorossa.

Ylpeänä lähetin kuvan ja viestin noin klo 22 "minä tein sen"!

Vuoden kuluttua penkki sai tummanharmaan pinnan ja

nyt se on täydellinen -minulle siis!

Jos ei se tästä jutusta välity, niin kerrottava on että olen penkeistä ylpeä!

Penkki on lisäksi niin monikäyttöinen: siinä voi myös maata,

toisaalta se on samalla istuin ja pöytä.

Saunaan sisälle tein myös penkin, pesupenkin.
Se on ollut kovassa käytössä ja yllättäin ohennetulla Vinhalla
vedetty pinta on kestänyt kohtalaisen hyvin.

Mitä seuraavaksi?
No tämän alkukesän juttu on tehdä näille kuudelle tuolille ns "sohvapöytä".
Valkoiset jalat jo odottavat valmiina, leveämpiä kansilautoja haikailen.

Olenko minä nyt "penkkiurheilija?"

Vai mitä se termi tarkoittikaan?

MEIDÄN PERHEEN PENKKIELÄMÄ
alkoi jo vuonna 2004,
kun etsimme mökille ruokapöydän ympärille istuimia.

Mikään ei miellyttänyt.

Kirjakaupasta bongasin kirjan, jossa oli kuva ja teko-ohje (kylläkin virheellinen)

"kalavale"-lenkistä. Tein ne mieheni kanssa yhdessä.

Penkeille etsittiin monta vuotta pöytää, kunnen hoksasin että

"suurennuskoneeseen" penkki ja siinä se nyt on.

Lukuisia herkullisia hetkiä on vietetty ystävien kanssa tämän pöydän ympärillä.

Kuva siis vuodelta 2004 ja tänä vuonna onneksi löysin sinisen puunsuojaaine-purkin.

Hionta ja uudelleen värjäys antoivat penkeille vielä muutaman lisävuoden.

Tumman harmaaksi niitä haikailin, mutta siniseksi ne jäivät.

Ehkä seuraavat penkit ovat sitten harmaat tai mustat...

Mukavaa alkukesää kaikille ja

runsasta mansikka-aikaa!

Jhn

04 toukokuuta 2013

SYDÄMELLINEN TALO

Hammasharja ja yöpaita kassiin ja nokka kohti Pälkänettä!

Vapaa lauantai ja vihdoinkin aikataulu kaikille sopiva:

mukava vapaa lauantai ja sunnuntai!

Mukavaa seuraa, kaunis koti ja hyvää ruokaa. Se soppa toimii varmasti!
Suurkiitos emännälle ja isännälle!

Tästä lähdetään eli ensin talon säännöt esiin !

Tämän kodin sydän on keittiö-olohuone-yhdistelmä:

Kunnon tupatunnelma ja peltinen pystymuuri keskellä tilaa.

Osaan kuvitella sen ympärille monet varpaat kovalla pakkasella.

Keittiön ehdoton herkku on taustalla näkyvä (emäntäkö?) kulmakomero!

Komero, johon kodinkoneet, jauhopussit, isot astiat ja

kaikki muu rompe piiloutuu niin kätevästi.

Edellisen sukupolven käsinkirjoittama kaunis ruokaresepti on kaikkien nähtävillä.

Vanhat valkoiset tyynyliinat kertovat pohjalaisia tarinoita tai

oikeastaan toimittavat tarinoita .

Tässä kodissa on tunnelmaa ja tarinoita.

Tavaroiden arvo mitataan niiden tarinoissa -olen aina ollut sitä mieltä ja

tässä kodissa ajatukseni vahvistuvat entisestään.

Poika ja varis -teos on perheen pojan tekemä.

Kunniapaikalla, eikä syyttä!

Talon kaksi poikaa saavat vahvat pohojalaaset juuret aitinsä ja Jurvan mumman välituksellä.

Taitaa isännän varsinaissuomalaisuus hävitä 3-1 tässä perheessä.

Tähän väliin on kyllä kommentoitava,

että Tappara hävisi Ässille sinä iltana.

Me menimme tietenkin kylään PlusTV -kortti mukana.

Sillä välin kun me naiset paransimme maailmaa ja ihmissuhteita kävelyllä ja saunassa,

olivat miehet ja pojat laittaneet pystyyn bändin.

Ikkunaverhoissa pellava on parhaimmaillaan ja mikä loistava idea

kodinhoidohuoneen verhoissa: pyykkipojilla kiinni pyykkinarussa!

Silittäjää viihdyttää kodinhoitohuoneessa Jaakko-isän vanha radio tai siis rario.

Sen avulla oli isomumma markkinoinut poikaansa tulevalle Anni -miniälleen.

Ei ihan joka poijaalla Jurvas ollut 60-luvulla oma rariota!

Tämän liinavaatekaapin on tehnyt talon isännän sukulainen.
Tälläkin tavaralla on siis tarina!

Kuvakollaasi mustavalkokuvineen vie ajatukset lapsuuteen.

Kenenköhän nuo henskelihousut ovat olleet?

Poikien valtakunnassa on kaikki hyvin.

Ja nyt on kyllä toteltava Kostin kirjoittamaa käskya:

Hyvää yötä!

14 huhtikuuta 2013

MIJAS -VALKOINEN KYLÄ ESPANJASSA

Aiemmin julkaisinkin jo joitakin kuvia Espanjalaisesta

suklaataivaasta, putiikista joka pursui makeisia.

Tässä muutama kuva ihanasta

valokuvauksellisesta valkoisesta Mijas-kylästä.

Tämä pieni kylä sijaitsee Fuengirolan lähellä

425 m merenpinnan yläpuolella.

Tämä kylä oli niin kaunis ja rauhoittava.

Tänne haluaisin joskus uudelleen!

Näin ja kuvasin matkalla lukuisia kauniita ovia.
Tässä yksi kaunis ja punainen.

Piipahdimme mm pienessä kahvilassa,
jonka keltainen seinä valokuvineen sai minut tarttumaan kameraan.
Paikallisia oli paikalla, turisteja ei juurikaan sillä viikolla.