50: 6.12.2014
Pitkästä aikaa täällä kirjoittelen.
Kirjoittaminen ei niinkään ole ollut ongelma,
vaan kuvaaminen ilman salamaa.
Olen odottanut hetkeä, jolloin olisin valoisana aikana kotona.
Marraskuussa melko haastavaa!
Toki loppuvuoden työkiireetkin ovat vaikuttaneet asiaan.
Tänään alkutalven pimeimpänä päivänä ratkaisin ongelman
kuvaamalla kännykän "ihmekameralla":
kuvat on otettu todella hämärässä.
Telkkarihuoneen ja kirjaston välissä
(kuulostaa niin komialta, sanoisi mieheni)
on meidän kotitoimisto.
(tarkalla kuvakulmavalinnalla sain pöydän sotkut jäämään selkänoja taakse)
Arki on kylläkin osoittanut,
että toimiston oletetut käyttäjät
istuvat sohvilla läppäri tai pädi sylissä ja
toimiston käyttö on ollut ajoittain melko pientä.
No onhan huoneessa pöydän lisäksi nojatuoli, tärkeä kaappi,
Ja vanha tumma lipasto, joka toimii baarikaappina.
Kahden ikkunan välitila oli ainut paikka työpöydälle,
koska huone on niin täynnä reikiä:
Kaksi pariovea, yksi tavallinen ovi, kaksi ikkunaa ja
muuri kulmassa. Sisustajan unelma?
No eipä todellakaan!
NIIN JA NÄMÄ TOIMISTOMME TUOLIT!
Niistä minun pitikin teille kertoa.
Muutama vuosi sitten muuton ja remontin keskellä
tyhjensin kaappejamme ja pidin kirpparia.
Tavoitteena oli siis myydä turhat tavarat ja niin kävikin.
Mutta kuten kaikki tietää jotain saattaa löytyä ostettavaakin.
Edessäni oli yksi päivä kaksi kaunista Emma tuolia, kuin uudet.
Nämä eivät tosiaankaan ole montaa vuosikymmentä vanhoja,
vaan enkä hieman uudempaa tuotantoa?
Talon edellisen asukkaan kaatopaikankuormassa pihallamme
pilkoittivat vanhat toimistotuolit, joissa oli istuimet rikki.
Niiden teräksiset jalat joutuivat pelastettujen listalle ja
ne saivat uuden tarkoituksen:
puujalat kierrettiin Emmoista irti ja tallennettiin
mahdollista myöhempää käyttöä varten.
Emmojen pohjalle lisättiin keskelle puuta, jotta
niihin saatiin kiinnitettyä teräsjalat.
niihin huput Lauritzonin Fiamme-kankaasta.
(sen valmistus on lopetettu ja saatavuus taitaa olla nyt katkolla).
Alkuperäinen verhoilu huppujen alla odottaa sitä päivää,
kun jälleen jaksan katsella värejä.
Työtason valaistus on hoidettu vanhalla seinävalaisimella,
joka sai pinnakseen mattamustaa spraymaalia
ja uuden metallikuupan.
Taisin ostaa tuon valaisimen vanhantavaranliikkeestä jo 80-luvulla.
(silloin ei tainnut olla vielä kirppareita?)
Tuolien ergonomia ei ole ihan huippua,
mutta ne palvelevat niitä lyhyehköjä käyttöhetkiä.
Ajatus siitä, että keskellä taloa -näkyvät joka puolelta kotiamme siis -
olisi jotkut "perustoimistotuolit" ei todellakaan innostanut.
Tämä on estetiikan ja toimivuuden kompromissi.
Sittemmin olen kyllä nähnyt uusiakin toimistotuoleja,
jotka kelpuuttaisin tähän rooliin.
L-tason alle tehtiin pyörillä kulkeva mappihyllykkö,
ja kuten kuvassa näkyy se toimii hyvin myös paperiläjien piilopaikkana.
Oikeasti hyllykkö on kätevä:
kaksi metrin levyistä mappimitoitetun hyllyn lisäksi
kansi toimii tarvittaessa työtasona.
Tunnelmaa luo iso kruunu, joka uutena oli kullanvärinen.
Sekin on saanut spraymaalikylvyn vintillä olevassa
"mustamaalaamossa".
Huoneessa asustelee usein Hertta-nallemme
jääkarhuystävänsä kassa.
Juhlahetkissä tämä huone kokoaa aina miehet,
ja kirjoituspöytä on palvellut ruokailutasona lukuisia kertoja.
Mukavaa joulunalusaikaa
jokaiselle!
jhn
