26 syyskuuta 2012

LIPASTOLÖYTÖ


Lipastolöydön tie ja tarina kotiimme:

Miten usein näkymä keittiö-ruokatilassa tarttuikaan silmiini...kunnes se rupesi ihan ärsyttämään! Yhtenä ansaittuna vapaapäivänäni kuitenkin hoksasin miten ratkaista pitkän seinän kalustaminen: yhden kalusteen kuuluukin oll tumma. Vaaleiden kalusteiden joukossa.

Selailin läpi niiden kalustesarjojen valikoimat joista pidän ja etsin oikeaa
mitoitusta, turhaan. Siis kirpparille pitkästä aikaa. Ja siellä se odotti minua:)
Rumasti ootrattu laatikosto, joka halusi muuttaa meille. Molempien unelma toteutui.

Ei muuta kuin vetimet pois, pinnan hionta, tunnissa kuivuva (välttämätön hätäiselle luonteelleni) pohjamaali ja pintaan melko himmeä maali (kiiltoaste 20) värisävynä hiilenmusta/harmaa. Yön yli sain juuri nukuttua, kun viimeisenä silmäyksenä kävin vielä autotallissa ihailemassa uutta aarrettani.Aamulla kannettiin lipasto sisään. Ruuvasin lasinupit keventämään ja tuomaan hieman särmää. 

Se on siinä! 
Kuten Mertarannan legendaariset sanat kuuluvat:):):)


13 syyskuuta 2012

HETKEN PIENEN



Hyvin lyhyt ja satumainen hetki. Ilta-aurinko paistoi idästä! Ilta-aurinko heijastui siis vastapäisen talon ikkunoista pienenä kiilana muurinreunalle ja hämärtyvässä illassa oli kuvauskohde valmis, mutta vain pienen hetken. Kamera onneksi löytyi heti ja pari kuvaa ehdin ottamaan ennen kuin tilanne muuttui. Mielestäni tämä kuva on jotenkin maaginen. Ehdottomasti ottamistani kuvista mieluisin.                                                        





 
TÄNÄÄN SIIS OTIN VASTAAN (itseltäni) UUDEN HAASTEEN
JA OPETTELEN BLOGIN TEKEMISTÄ.
ALKU ON OLLUT TODELLA KIINNOSTAVAA.
TEKEMISEEN LIITTYVISTÄ ASIOISTA SUURIN OSA ON 
MINULLE VIELÄ " HEBREAA", MUTTA KOKO AJAN OPIN.

Mukavaa kun olet myös täällä - palautteella kasvan nopeammin:)

Syyskuussa 2012 Jhn